On aika hankala erottaa mikä täällä on nepalilaista ruokaa, ja mikä tuotu jostain muualta. Ilmeisesti paljon vaikutteita keittiöön tulee luonnollisesti Intiasta, mutta myös Tiibetistä. Monet täällä tarjoiltavat ruuat ei siis ole täältä kotoisin, mutta koska tänne tulevan on hyvä tietää vähän ennalta mitä joidenkin ruokien nimet tarkoittaa, niin tässä pieni kuvaus ruuista mitä täällä syödään:
Momot on vähän niin kuin raviolia, ne on siis erilaisilla kasviksilla (yksissä syömissäni oli mielestäni joukossa myös riisinuudeleita ja toisissa taas murennettua tofua) ja mausteilla täytettyjä taikinakuoria jotka on keitetty tai uppopaistettu (me ollaan syöty vain paistettuja). Näitä sitten dippaillaan erilaisiin kastikkeisiin ja nautitaan. Täällä tykätään paljon momoista, ja nämä eivät ole aina kasvistäytteellä, joten täytyy muistaa tilata aina erikseen kasvismomoja. (Täällä myydään paitoja, joissa lukee I *sydän* Momo's, samaan tyyliin kuin I love NY -paidoissa)
Chapat (toisinaan olen kuullut tästä puhuttavan swarina, en tiedä onko niillä mitään eroa, vai onko kyse vain eri nepalissa käytetyjen kielien termeistä samalle asialle) on vehnä-öljyleipänen. Sen valmistaminen on niinkin yksinkertaista että sotketaan vehnäjauhoihin sen verran vettä että massaa pystyy muovailemaan, sekä tilkka öljyä. Tämän jälkeen taikina jaetaan pieniin palohin, jotka kaulitaan vehnäjauhojen avulla samalla hartaudella pyöreiksi, kun Suomessa kaulitaan karjalanpiirakkataikinaa. Nämä lätyskät uppopaistetaan öljyssä nopeasti, ne ei saa ruskettua, mutta ne saa turvota, ja luultavasti turpoaakin. Läpyskät asetetaan paperitetulle astialle, missä ylimääräinen öljy saa valua pois. Nämä eivät ylläripylläri maistu oikeastaan yhtään miltään, mutta on ihan kivaa vaihtelua ruuan kanssa ainaisen riisin ja daalin seuraksi.
Chowmein tarkoittaa paistettuja nuudeleita. Nämä tehdään yleensä ihan tavallisista vehnäpussinuudeleista, jotka keitetään ilman mausteita, ja kun ne on keitetty niin valutetaan keitinvesi pois. Sitten kuumennetaan isohko loraus öljyä, lisätään sinne haluttu määrä ylimääräisiä kasviksia ja lopuksi nuudelit ja mausteet. Sitten sotketaan niin että nuudelit ei jämähtäisi pannuun, ja käristetään hetkinen.
Samosat on vähän kuin kolmionmallisia momoja, mutta nämä on aina uppopaistettu, ja taikinakuori on ohuempi ja kerrosmaisempi (olen jo nähtävästi ehtinyt unohtaa suomalaisia sanoja, mut sanotaankohan sitä lehtitaikinaksi?). Nämä ovat täytetty kasvismassalla, missä on perunaa ym. Näitä löytyy vähän jokaisesta katukeittiöstä ja hinta on jossain 15 rupiin tienoilla, nämä sopii hyvin rasvaiseksi välipalaksi kun pelkkä hedelmä ei riitä täyttämään vatsaa.
Paikallinen tee taas on periaatteella paljon ja vähän enemmän sokeria, vähän itse teetä ja iso loraus maitoa (mahdollista pyytää myös mustana), aiheuttaa mukavan sokerihumalan heti aamusta. Lastenkodilla maitoteetä juodaan vain harvoin, ja olen myös kuullut että musta tee on tällä hetkellä todella muodikasta, sillä maito koetaan terveydelle haitalliseksi ja lihottavaksi. Sokeri ei kuitenkaan ole boikottilistalla, kunnon nepalilainen tee tehdään niin että viiteen kupilliseen kiehuvaa vettä lisätään yksi ruokalusikallinen mustaa teetä ja seitsemän KUKKURALLISTA lusikallista sokeria.
Yllättäen tofua täällä syödään yllättävän vähän. Sitä kyllä löytyy useimpien ruokalistojen menuista, mutta usein vain parin ruoka-annoksen verran. Tosin täällä syömäni tofu on kuitenkin ollut aika mieleenpainuvan hyvää. Se on monesti osattu paistaa pinnalta rapeaksi, ja osataan tarjota todella tulisena. Joskin eräässä vähän arvokkaammassa ravintolassa, missä ruoka-annokset maksoi kolmen euron pintaan niin tofu oli ällöintä ikinä, mut yksikään paikka missä ruoka maksaa kaksi euroa tai vähemmän ei ole vielä tehnyt tofupettymystä.
Yksi ruokayllätys täällä oli kun vähän aikaa sitten tilasin ensimmäisen kerran ravintolassa salaatin, ja poltin suuni täydellisesti sen kanssa (suu ja eritoten huulet oli tulessa vielä monta tuntia syömisen jälkeen). Nähtävästi chili sopii välillä ihan joka paikkaan. Salaatit on täällä ollut aika vihannespainotteisia. Porkkanaa ja kaalia löytyy, ja retiisiä tarjotaan todella monesti.
Mutta ei pidä unohtaa että täällä kuitenkin valtaosa ihmisistä syö kaksi kertaa päivässä daal bhaatia: riisiä ja linssikastiketta joka tarjotaan monesti curryllä ja tulisella azaarilla. Sitä mekin täällä syödään päivittäin, ja muita herkkuja ja vain vapaapäivinä. Daal bhaat on myös juhlaruoka, mutta juhlissa erilaisia curryja on tarjolla enemmän, ja jos oikein herkutellaan niin syödään kalliimpaa riisiä (jotain jasminriisiä), ja tämän sekaan saatetaan laittaa kuivahedelmiä ja pähkinöitä. Tämä on minunkin mielestäni oikein hyvää, vaikka ajatus riisinsyönnistä muuten välillä melkein itkettää.
Riisi on täällä jokapäiväinen ruoka, mutta silti iso herkku, ja naiset jotka haluaa laihduttaa jättää juuri riisin pois ruuasta ja syö sen sijaan vaikka perunaa tai leipää. Tällälailla on kuitenkin hankala olla pitkään aikaan, koska paikallisten mielestä riisi on niin hyvää. Että sillälailla.
