Tiedotus

Muutama onkin jo saattanut ihmetellä, miksi reseptejä ei ole julkaistu pitkään aikaan. Tähän on kuitenkin hyvä (teko)syy!
Vegemenun kirjoittajat ovat nimittäin innokkaasti tehneet kahdeksan tunnin työpäiviä, ja iltaisin valmistautuneet elokuun alkua varten, sillä silloin me suuntaamme reseptivihkomme kohti uusia tuulia Nepalin Kathmandussa. Lähdemme tekemään sinne opintoja ja vapaaehtoistyötä orpokotiin, joten merkinnät vähenevät, siis ainakin aiemman mittapuun mukaan. Arvaan nimittäin, ettemme malta joka viikko kirjoittaa vähän toisistaan poikkeavia paikallisen ruuan, dal bhatin, reseptejä, mutta suunnitelmissa on jatkaa jokatapauksessa kirjoittelua. Vaikka kaikki merkinnät eivät olisi puhtaasti reseptejä niin ruuan ympärillä kuitenkin pyöritään!

Toisenlaisia kokemuksia vapaaehtoistyöstä ja muista asioista Nepalista kirjoittelemme blogiin http://voluntarily-yours.blogspot.com/
Tervetuloa sinnekin!

Chilisuklaakakku (n. 10 annosta)

Tämä ohje on ilmeisesti ollut Helsingin Sanomissa 27.3.2008, itse lähinnä vain vegaanistin tämän.
Kivasta kuvasta kiitos Mariannelle!

Tarvitset:
- 150 g margariinia (+ nokare vuoan voiteluun)
- 3,5 dl sokeria
- n. 1 dl soijajauhoja
- n. 1 dl vettä
- 1 dl tummaa kaakaojauhetta
- 2,5 dl erikoisvehnäjauhoja
- 1 rkl vaniljasokeria
- 0,5 tl suolaa
- teelusikan kärjen verran tulista chiliä (vältä niitä kaupan chilimausteseoksia, joissa on joukossa valkosipulia ym. itsellä oli jotain todella tulista chilijauhetta chilikauppa.fi:stä)

Lisäksi halutessa päälle tomusokeria tms. Mielestäni marjat, etenkin puolukat, tuo kakkuun kivaa raikkautta, mutta pakastemarjat mössääntyy kakun päälle aika nopeasti.

Valmistus:
Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen, ja voitele sitten kakkuvuoka. Minä käytin irtopohjavuokaa, johon laiton leivinpaperin pohjalle, joten siitä tarvitsi rasvata vain reunat. Sulata rasva (jos on ovela, ja on uunin kestävä kippo niin käytä laita rasva sulamaan lämpiävään uuniin), ja kaada sen joukkoon sokeri ja soijajauho-vesiseos, vatkaa.
Yhdistä toisessa astiassa kuivat aineet, chilin kanssa saa olla varovainen, sillä ei ole kovin hauskaa polttaa suuta kakkua syödessä (kokemuksen syvä rintaääni....). Lisää sitten ne siivilän läpi taikinaan, sekoita. Kaada sitten taikina vuokaan, ja paista 20 minuuttia. Kakku saa jäädä sisältä kosteaksi.
Kakun jäähdyttyä kippaa se tarjoiluastiaan, ja sirota päälle tomusokeria.

Banaanikeksikookosjäätelö (8 annosta)

Herkkujen herkku tämä(kin) jäätelö! Itsetehdyssä jäätelössä on se ehdoton etu, että saa tehdä juuri niin ihastuttavan hullunkurisia maku- yhdistelmiä kuin haluaa ja laittaa niin paljon makua kuin haluaa, toisin kuin kaupan jäätelöissä, missä monesti sitä täytemakua on vain nokare.
Herkullisesta kuvasta kiitos kämppiksellemme Mariannelle.

Tarvitset:
- 2 prk soijakermaa (yhteensä 4 dl)
- 1 prk kookoskermaa
- 3-4 banaania (mahdollisimman kypsiä)
- 100 g kaurakeksejä

Sitten toimintaan:
Vatkaa kylmettyneet kermat vaahdoksi. Muussaa joukkoon banaanit ja murskaa myös keksit joukkoon pieniksi paloiksi.
Sekoita ja kaada rasiaan, pakasta. Muista ottaa jäätelö sulamaan ajoissa ennen nauttimista, sillä suoraan pakastimesta ottaessa se on liian jähmeää annosteltaviksi.

Hummus

Onpa ollut ihan päätöntä menoa viimeisen kuukauden ajan. Tuntuu että olemme eläneet joko kotona kymmenessä minuutissa väsätyillä pikaruuilla, tai tapaamisissa, leireillä ym. muiden valmistamilla ruuilla tai sitten vaan väsyksissä ollessa nähneet nälkää. Ei siis ole pahemmin ehtinyt ruokaa ajatuksella laittamaan. Asia ei nyt ihan tähän hätään ehkä muutu, kun koulussa tarvitsee välillä viihtyä melkein yksitoistatuntisia päiviä, mutta kohtahan kesäkin jo koittaa!

Teimme tämän kuun kämppikseni Mariannen kanssa läksiäisjuhliimme mm. pinaatti- ja porkkanasämpylöitä ja niiden kaveriksi hummusta. Kävikin niin että Marianne osoittautui varsinaiseksi hummustaikuriksi, ja loihti siitä ihan mielettömän hyvää. Hummus katosi pöydältä salaman nopeasti ja karskimmatkin sekasyöjät kyseli reseptiä. En siis kuvaa ehtinyt tästä suosikkierästä nappaamaan, joten kuvassa pällistelee toinen erä hummusta, johon eivät aurinkokuivatut tomaatit päässeet mukaan.

Tarvitset:
- n. 6 dl keitettyjä kikherneitä (itse keitimme n. kolmenlitran kattilallisen kikherneitä ja erotimme siitä vain pienen osan tätä varten. Papuja yleisesti ottaen kannattaa keittää iso erä ja vaikka pakastaa osa)
- 2 purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja (käytimme purkkia jonka paino öljyineen oli 200 g ja itse tavaraa 95 grammaa)
- yhden sitruunan mehu
- 1 dl vettä
- loraus oliiviöljyä
mausteeksi kuivattua persiljaa, suolaa, hieman chiliä ja valkosipulia/valkosipulijauhetta

Toimi näin:
Soseuta kikherneet massaksi, jos ei sauvasekoittimesi, tehosekoittimesi tai muu vastaava soseuttimesi pure niihin sellaisenaan niin lisää jo tässä vaiheessa vesi nesteeksi.
Tämän jälkeen lisää muut ainekset ja tehosekoita massa tasaiseksi massaksi.
Aseta valmis hummus pöydälle ja väistä keittiöön rynnivää nälkäistä ihmismassaa.

Karjalanpiirakoita (n. 20)

Karjalasta kajahtaa: Suomessa, tai ainakaan Itä-Suomessa ei taida olla kovin montaa ihmistä jotka eivät ole karjalan-piirakoita syöneet. Ne ovat itselleni suurta herkkua, joten ajattelin niitä sitten tehdä. Karjalanpiirakkataikina on todella helppo tehdä, mutta riisipuuron tekemiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Vegaanisille riisipuuron voi tehdä kaura- tai soijamaitoon, mikä ei huhuista huolimatta vaikuta makuun mitenkään. Jotkut ovat tosin sitä mieltä, että puurosta olisi tullut makeampaa.

Taikinan tekoon tarvitaan:
1 tl suolaa
2½ dl ruisjauhoja
2½ dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
1 rkl öljyä
täytteeksi riisipuuroa
sinistä keijua

Sekoita kuivat ainekset (suola + jauhot) ja sekoita. Lisää sen jälkeen kylmää vettä ja vaivaa, kunnes taikinasta on tullut sopivan taikinamaista. Lisää tarvittaessa hiukan jauhoja. Öljyä voi myös lisätä hieman. Kun taikina on mielestäsi sopivan tuntuista, jaa taikina kahteenkymmeneen osaan, ja kauli niistä ohuita (siis oikeasti ohuita) soikioita.

Levitä riisipuuroa lätyille ja rypytä. En osaa sanoa mitään hyviä ohjeita kuinka paljon tai kuinka vähän sitä kannattaa levittää: luultavasti sinunkin piirakoista tulee hiukan rumia kirkkoveneitä niin kuin meilläkin. Tekemällä oppii, ja täydellisimmät karjalanpiirakat olen nähnyt vain isoäitini luona, joka sentään rypytti muutaman satatuhatta karjalanpiirakkaa elämänsä aikana. Kunhan vaan levität sen verran vähän, ettei puuro tursua yli äyräittensä, kun rypytät piirakan reunoja.

Sulata vielä nokare rasvaa ja voitele piirakat. Paista piirakat 250 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes ne näyttävät syötäviltä. Omat piirakkani olisivat saaneet luultavasti olla vielä muutaman minuutin, kun niistä tuli hiukan kelmeitä, tai sitten en voidellut niitä kunnolla.

Liha(ttomat)piirakat (10 kpl)

Tämä ei ole mitään pikaruokaa, eikä ainakaan terveysruokaa, mutta rasvaista ja herkullista kyllä varmasti! En edes osannut arvata että pitäisin näistä herkuista näin paljon, sillä muistikuvani lihiksistä on lähinnä rasvainen ja mauton mötkö lautasella. Mutta ah kun sain vihdoin vegaanisen lihikseni lautaselle ja sen päälle sinappia ja ketsuppia niin koin jotain omituisen autuasta nautintoa.
Eli hyvää oli, ja olen varma että perus lihaanit ei maista eroa omiin versioihinsa, joten jos on sellaisia rasvaisen ruuan lihaaniystäviä tulossa kylään, ja jaksaa nähdä vaivaa ruokaan niin näitä kannattaa kokeilla!
Vegaanisia lihiksiä on viimeaikoina tehty myös Dinan maailmassa, mistä minäkin vähän ohjeita tarkistin, joten sieltäkin kannattaa vinkkejä etsiä.


Taikina:
- 5 dl vettä
- 1 pss kuivahiivaa
- 2 tl sokeria
- 2 tl suolaa
- 2 rkl öljyä
- 11 dl jauhoja (+ lisäksi jauhoja leivontaan)

Täyte:
- 2 pientä sipulia
- 3-4 valkosipulinkynttä
- mietoja sieniä maunmukaan, esim. herkkusieniä
- 1 dl puuroriisiä (keitettynä ohjeen mukaan vaikkapa kauramaitoon)
- n. 200 g soijarouhetta
- paprikajauhetta
- mustapippuria
- suolaa
- loraus soijakastiketta

+ uppopaistoon öljyä


Tee riisipuuro ennakkoon, tai jos sinulla on mahdollisuus komentaa toinen kokki hetkeksi käyttöösi, niin toinen voi leipoa taikinaa toisen hämmentäessä puuroa. Tietenkin jos on vaikkapa vesihaudekattila käytössä niin puuro ei vaadi niin paljon vahtimista että siitä taikinan leipomisesta selviää yksinkin. Puuroa kuitenkin kannattaa tehdä kerralla isompi määrä, sillä sen valmistamiseen kuluu energiaa paljon, lopusta puurosta voi sitten vaikka tehdä karjalanpiirakoita, jos ei sitä sellaisenaan halua syödä.
Kuulin sellaisen vinkin, että jos ei halua kaura- tai soijamaitoon puuroa tehdä, niin hyvä keino on tehdä puuro muuten veteen, mutta lisätä siihen purkki soijaruokakermaa. Kauramaito maksaa keskikokoisessa k-marketissa n. 2 €/litra ja soijaruokakermapurkki (2 dl) n. 1,3 € joten pientä säästöä voisi tulla soijakermaa käyttämällä, jos se on toimiva keino.


Tehdään ensin taikina:
Lämmitä vesi 42 asteiseksi lämpöiseksi, eli vähän kättä lämpimämmäksi, ja sekoita siihen suola, sokeri ja hiiva. Lisää jauhoja taikinaan noin desi kerrallaan, ja lisää loppuvaiheessa öljy. Vaivaa taikinaa kulhossa kunnes siitä muodostuu kimmoisa pallo. Peitä sitten taikina liinalla ja laita se kohoamaan lämpöiseen paikkaan.

Tee sitten täyte:
Laita soijarouhe turpoamaan. Silppua sitten sipulit, valkosipulit ja sienet.
Heitä sitten sipulit pannulle kuullottumaan, lisää turvotettu soijarouhe ja sienet ja paista hetki. Mausta seos ja nosta jäähtymään, jos on mahdollista nostaa ruoka ulos (tietenkin kannellisessa astiassa), niin se on vielä näin viileillä kelillä nopea jäähdytyskeino. Sekoita jäähtynyt riisipuuro soijarouheseokseen.
Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, nosta se jauhotetulle pöydälle ja painele kuplat pois taikinasta.

Kauli taikinaklöntin yhtä nurkkaa ohuemmaksi, ja kun se on noin puolen sentin paksuinen niin leikkaa siitä halkaisijaltaan noin 13 cm kokoinen ympyrä, itse käytin tässä mitta-apuna pikkulautasta. Mielestäni kannattaa työstää vain yhtä ympyrää kerrallaan eikä leikata kasaa ympyröitä odottamaan sivuun.
Kun ympyrä on leikattu niin annostele siihen parisen ruokalusikallista täytettä niin että taikina on helppo taittaa keskeltä ja piirakan reunat mahtuu painelemaan kiinni. Paineluun voi käyttää haarukkaa, mutta minusta sormilla se sujui ihan tarpeeksi hyvin ja siististi.
Nosta sitten piirakat hetkeksi taikinan alle kohoamaan ennen uppopaistamista.

Kuumenna sitten öljy kattilassa tai wokissa 180 asteiseksi ja paista piirakat kauniin ruskeiksi. Aseta ne sitten talouspaperilla vuoratulle lautaselle ja peitä liinalla, niin piirakat ovat sopivan pehmeitä kun pitkän urakan jälkeen vihdoin pääset herkuttelemaan.
Jos lämpömittaria öljyn kuumuuden mittaamiseen ei ole, niin tee leipätesti, eli laske öljyyn palanen vaaleaa leipää. Jos öljy on tarpeeksi kuumaa, niin leivän palan pitäisi heti nousta pintaan poreillen, ja sen pitäisi ruskettua minuutissa. Muista uppopaistaessa ehdottomasti turvallisuusohjeet: pidä lähellä aina kattilan kantta ja patakintaita, älä missään vaiheessa jätä kattilaa hetkeksikään yksin ja älä missään vaiheessa lämmitä öljyä täysillä. Olkaa myös varovaisia liha(ttomia)piirakoita käännellessä ettette roiski öljyä päällenne, 180 asteinen öljy iholla ei varmaankaan tunnu kovin kivalta.
Paiston jälkeen säilö öljy, sillä se on käyttökelpoista myöhemminkin.

Muistan että isoäitini teki aikoinaan lihapiirakoita uunissa niin että häin paineli pellille taikinasta pohjakerroksen, laittoi sitten täytteen ja päällimmäiseksi lopun taikinan, siveli päälle öljyä ja paistoin uunissa ja pilkkoi palasiksi. Samanlaista lopputulosta siitä ei varmastikaan tule kuin uppopaistamalla, mutta jos ajansäästö on tärkeää niin tuotakin voi kokeilla.

Pikaruokaa, osa 2

Pikaruuan mestarina tarjoilen nyt toisenlaista pahan päivän pelastajaa. Ajattelin, että kun kauppaan en jaksanut lähteä, eikä ollut muutenkaan inspiraatiota, niin mitä minä voisin tehdä olemassaolevista tarvikkeista? Idea lähti sitten kahdesta hyvin helposta ruuasta: soijasuikaleista ja kikhernemunakkaasta. Kummatkin ovat proteiinipitoisia ja hyvänmakuisia hyvin tehtyinä.

Itse en lisännyt kuvassa olleeseen ateriaan mitään soijasuikaleiden lisäksi, mutta kokonaisuuteen voi lisätä vaikkapa kasviksia, kuten salaattia. Munakkaasta saa tehtyä kätevän wrapin sisällölle.