sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Chowmein (2-3 annosta)


Chowmein on sarjaa "laiskottaa, jos vaan heitän pannulle tirisemään jotain kaapin pohjalta". Alkujaan kiinalainen ruoka, se on maukas, halpa (subjektiivisesti, tietenkin) ja oikein tehtynä ravitseva. Me söimme tätä Nepalissa jonkin verran, Kaisla enemmän kuin minä. Uskokaa kun sanomme: ravintolachowmein on yleensä mautonta ja pahaa, joten siihen ei kannata perustaa mielipidettään tästä herkusta. Kotikeittiö on aina paras keittiö, ja parhaimmat chowmeinit söimme lastenkodissa ja Suomessa tehdessämme.

Tarvitset:
- 2 levyä nuudeleita
(- paketti marinoitua tai kylmäsavustettua tofua)
- pala kaalia
- tomaatti
- muita vihanneksia/vihannessekoitusta haluttu määrä
- mausteita: nepalissa chowmeiniin kuuluu tuore vihreä chili, mutta Suomessa on ehkä helpompaa ja halvempaa käyttää kuivachiliä, lisäksi voi laittaa valkosipulia, suolaa ym.
- öljyä paistamiseen

Laita nuudelit kiehumaan, mutta älä lisää liemeen mitään mausteita. Laita samalla paistinpannulle paistumaan tofu keskilämmöllä. Jos laitat ruokaan sipulia niin se kannattaa myös lisätä hieman ennen nuudeleiden paistamista, tee samoin muuta pitempää kypsytystä vaativille vihanneksille. Kun nuudelit ovat valmiita, valuta niistä vesi pois ja lisää ne paistinpannulle. Mausta nuudelit tässä vaiheessa, ja sekoita aktiivisesti etteivät nuudelit pala kiinni. Kun nuudelit alkavat saada ruskeaa väriä pintaan, lisää kuutioitu tomaatti, silputtu kaali ja muut vain pientä kypsennystä vaativat kasvikset. Älä anna kaalin paistua liikaa, sopivaa se on kun se on hieman pehmentynyt mutta siinä on silti vielä pientä rapeutta. Chowmeinin teko ei ole niin helppoa kuin miltä se ensiksi näyttää! Itse tykkään lisätä vielä vähän soijakastiketta jälkikäteen. Tabascocin käy, mutta sitä minä nyt tungen joka ikiseen ruokaan.

Syö tikuilla, kasvata metrin mittaiset viikset ja pohdi zen-viisautta!

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Murheellisten mangojen sorbetti 5-7 annosta


Ensin näin alkuun vuodatus suomesta löytyvistä mangoista:
Olipa kerran päivä kun menin ruokakauppaan etsimään mangoja. En meinannut millään löytää, kunnes apukokkini löysi kämäisen korin kämäistäkin kämäisemmät otukset joita mangoiksi nimitettiin. Nepalissa totuin ihanan mehukkaisiin, tuoksuviin mangoihin jotka on väriltään kelta-oransseja ja muodoltaan pisaramaisia. Suomesta löytämämme (muistaakseni Portugalilaiset) mangot oli väriltään puna-viher-ruskeita, muodoltaan möykkyjä ja haisikin vaan säilöntäaineelta. Vitsi ikävöin teitä oi Nepalin mangot!

No kypsyttelin näitä mangoja pari päivää pöydällä, kun minulla ei ollut haisuja oliko möykyt sitten raakoja möykkyjä vai kypsiä möykkyjä, mutta kovilta ne tuntuivat. Sitten päätin alkaa vihdoin tekemään sitä sorbettia, ja mangot paljastuivat vielä vähän raaoiksi... Aina ei voi voittaa.

Ohjetta lähdetty muokkaamaan Susanna Teen Jäätelö - täydellinen nautinto kirjan reseptistä sivulta 56.

Tarvitset

- 2 kypsää mangoa
- 1 sitruuna
- päärynä
- hyppysellinen suolaa
- 115 grammaa sokeria
- 3 rkl vettä
- koristeluun sitruunamelissaa (myös maun takia)

Kuori mangot ja päärynä, mielellään kulhon päällä niin saat mahdolliset mehutkin talteen. Kaavi sitten mangoaines kivien ympäriltä, ja leikkaa myös päärynästä hedelmäliha, mutta varo ettei mukaan joudu päärynän siemeniä.
Purista sitten sitruunasta mehu, ja yhdistä se mangon ja päärynän kanssa samaan kulhoon. Lisää vielä suola ja soseuta mössö huolellisesti vapaavalintaisella kodinkoneella.

Mittaa teflonkattilaan sokeri ja vesi ja lämmitä miedolla lämmöllä hämmentäen kunnes sokeri sulaa. Odota sitten sekoittamatta että seos kiehahtaa ja ota kattila liedeltä. Anna jäähtyä hetki, ja sotke sokeriliuos sitten mango-päärynä massaan. Anna jäähtyä.
Ohjeessa neuvottiin laittamaan massa kahdeksi tunniksi jääkaappiin, mutta en ymmärrä mikä pointti tässä on - minä vain loppujäähdytin sorbetin jääkaapissa ja siirsin melko pian massan pakastimeen. Ohjeessa neuvottiin myös pitämään sorbetti rasiassa ilman kantta, mutta itse ajattelin että parempi pitää se siellä vaikka kansi raollaan, sillä en halua sorbettiin mitään pakastimen makua. Jos joku tietää onko kannettomuudella joku pointti, niin kertokoot.
Kun sorbetti on pakastunut jonkinverran n. 3-4 tuntia pakastimeenlaiton jälkeen riko jääkiteet haarukalla tai vapaasti valittavalla kodinkoneella. Anna pakastua kunnes sorbetti on kovaa.

Itse nautimme sorbettia vasta seuraavana päivänä, jolloin seos oli mennyt hyvin kovaksi. Sorbetin pitikin antaa sulaa hetken aikaa huoneenlämmössä, että siitä sai kaavittua jotain irti. Totesimme myös että koristeluun käytetty sitruunamelissa sopii makuun tuoden siihen "sen pienen lisän". Maku oli kaikkien koemaistajien mielestä hyvä, ja pieni hedelmälihan tuoma rakeisuus oli siihen piste iin päälle. Koemaistajat ja minä suosittelemme.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Täytekakku


Täytekakun pohja

Tarvitset
4,5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
4 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta

1,5 dl vettä
1,5 dl soijamaitoa
1, dl rypsiöljyä
3 rkl sitruunamehua

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nesteet keskenään. Yhdistä varovasti sekoittaen. Parasta on sekoittaa taikinaa reunoilta nostellen, vaikkapa nuolijalla. Paista 175
asteessa noin 50 minuuttia.


Anna kakun jäähtyä, ja leikkaa se sitten kolmeen osaan. Kostuta hyvin, täytä ja koristele mielesi mukaan.



Itse täytin kakun niin että kostutin kaikki kerrokset mansikkamehulla, mitä tuli pakastemansikoiden sulaessa. Vatkasin kaksi Sunnuntai kermapurkkia (1,52 €/kpl) ja levitin toisen kerroksen väliin nokareen kermavaahtoa sotkettuna yhteen Alpro Soyan suklaavanukkaaseen (2,29 €/4 prk), ja toisen kerroksen väliin levitin vähän mansikkahilloa, paljon pakastemansikoita ja kerroksen kermavaahtoa. Päälle levitin seuraavana aamuna paikan päällä (en tarjonnut kakkua kotona, vinkiksi kuljetukseen: tökkää kakkuun muutamia hammastikkuja pitämään kerroksia yhdessä jos aiot koristella täytetyn kakun jossain muualla - tämä estää kakun kerrosten liikkumista paikoiltaan) loput sunnuntai vispit ja kokeilin ensimmäistä kertaa käyttää koristeluun Soyatoon Soy whip, soya spray creamiä (2,99 €/purkki). Kuulin että tällaiset paineilmakermat yleisesti ottaen valahtaa aika nopeasti pahannäköiseksi ja kakku kannattaa koristella vasta mielellään vähän ennen tarjoilua. Itse en kuitenkaan mitään valahtamista havainnoinut yhden päivän tarkkailun aikana joten ehkä tämä on vaan maitokermojen kirous, ja makukin kermassa oli ihan kiva. Nyt on niin kiva kokeilla kaikkia juttuja, kun ei itse tarvitse maksaa ainakaan kaikista ruokaostoksista! Lopuksi koristelin kakun Ohoj:n suklaakastikkeella, mikä kai on tarkoitettu jäätelöön mutta näytti kivalta kakunkin päällä.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Perus piirakkapohja


Tein piirakan sairaalle Petrille. Ohje on muuten hyvin samankaltainen kuin täällä aiemmin nähty rahkamainen marjapiirakka, mutta tämä pohja on vielä himpun verran nopeampi tehdä. Pohjaan tarvitaan vain kolmea raaka-ainetta, joten tästä helpommaksi ei enää taida voida mennä! Pohjan ohje ei kuitenkaan ole omakeksimäni, se löytyi jostain, mutta en muistanut ottaa lähdettä ylös. Tätä sitten pidetään uunissa aikamoinen tovi, joten ihan nopeasti ei tästäkään siis selviä, vaikka aineksia vähän tuleekin.
Itse en kyllä kauheasti pidä tästä pohjasta siitä syystä että mielestäni sitä on ärsyttävää yrittää levittää tasaisesti vuoan pohjaan. Luulen kyllä että tähän vaikuttaa Nepalissa vietetty aika, kun ei sinä aikana mitään paistinpannulla paistettavaa vehnäjauho-vesi leipää ihmeellisempää tullut leivottua. Kuitenkin, tässä resepti.

Pohjaan tarvitset:
- 100 grammaa margariinia
- 0,5 dl sokeria
- 2,5 dl vehnäjauhoja

Täytteeseen esimerkiksi:
- 2,5 dl raparpereja (olin valmiiksi keittänyt nämä säilyvyyden parantamiseksi, ja lisännyt samalla sokeria ja hitusen kanelia - menee kuitenkin varmasti raakanakin, lisää sitten vain enemmän sokeria)
- 2,5 dl soijajogurttia
- pieni kourallinen (n. desi) mustikoita
+ sokeria

Vaivaa taikina huolella ja levitä vuokaan. Paista 175 asteessa n. 40 minuuttia.

Tällä välin sotke raparperit ja soijajogurtti keskenään, lisää maun mukaan sokeria. Mustikat kannattaa lisätä jäisinä vasta vähän ennen uuniin laittoa.
Ota pohja uunista ja lisää jogurttiseos, halutessasi sirota päälle hieman kanelia koristeeksi.
Paista uunissa vielä n. 20 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla sillä päällys jähmettyy vasta jäähdyttyään.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Itävaltalais-sveitsiläisittäin toteutettu pastakastike nepalilaisilla raaka-aineilla


Tällaisella otsikolla tälläkertaa. Tehtiin siis sveitsiläis-itävaltalaisen vapaaehtoisen kanssa tällaista pastakastiketta n. 60 hengelle jättimäisessä padassa. Hyvin kelpasi! Varoitan että kastike on hyvin currymainen, kun syö vain kaksi kertaa päivässä niin ruuan täytyy olla ruokaisaa!
Tämä ohje kuitenkin tehty pienemmälle populalle.

N. 10 annosta

Tarvitset:
- iso sipuli
- 2 * paprika
- n. puolikas valkosipuli/muutama kynsi
- kaksi pientä kesäkurpitsaa
- pieni munakoiso
- pala kukkakaalia
- 3 * porkkanaa
(- 6 * tomaattia)
(- sieniä/perunaa/retiisiä/vihreitä chilejä)
- purkki tomaattipyrettä

Sovella reseptiä sen mukaan mitkä on kausivihanneksia. Nepalissa tällainen kastike 60 hengelle maksoi n. kuusi euroa. Suomessa varmaan maksaa kymmenkertaisesti.

Pilko sipuli ja kuori valkosipuli. Valkosipulinkynsiä ei tarvitse pilkkoa, korkeintaan voit halkaista isoimmat kynnet kahtia.
Voit sitten pilkkoa sopivan pieniksi palasiksi puhdistetut vihannekset. Jos haluat lisätä kastikkeeseen myös oikeaa tomaattia, ne on parasta kiehauttaa kuumassa vedessä niin kuoret lähtevät helposti nyppimällä irti.
Kuulota ensin sipuli ja valkosipuli öljyssä pannulla, lisää tähän joukkoon myös osa vihreistä chileistä pilkottuna - jos haluat tuoretta chiliä käyttää. Lisää sitten muut vihannekset ja tilkka vettä. Laita kansi päälle ja anna hautua. Jos teet ison erän, tai vain pienessä pannussa, niin lisää vihanneksia pienissä erissä.
Kun juurekset alkaa hieman pehmetä, lisää tomaattisosetta.

Mausta suolla, chilillä, pippurilla, ja halutessasi raastetulla inkiväärillä.

Anna hautua pitkään ohjeella mitä pidempään sen parempaa. Parasta kastike on seuraavana päivänä, jääkaapissa levänneenä.

Vinkkinen, jos keität pastaa saman aikaan ja pasta joutuu odottamaan ennen tarjoilua niin lisää hieman nestettä pastakastikkeesta. Tämä estää pastan toisiinsa tarrautumisen.