keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Mitäs me syödään?

On aika hankala erottaa mikä täällä on nepalilaista ruokaa, ja mikä tuotu jostain muualta. Ilmeisesti paljon vaikutteita keittiöön tulee luonnollisesti Intiasta, mutta myös Tiibetistä. Monet täällä tarjoiltavat ruuat ei siis ole täältä kotoisin, mutta koska tänne tulevan on hyvä tietää vähän ennalta mitä joidenkin ruokien nimet tarkoittaa, niin tässä pieni kuvaus ruuista mitä täällä syödään:

Momot on vähän niin kuin raviolia, ne on siis erilaisilla kasviksilla (yksissä syömissäni oli mielestäni joukossa myös riisinuudeleita ja toisissa taas murennettua tofua) ja mausteilla täytettyjä taikinakuoria jotka on keitetty tai uppopaistettu (me ollaan syöty vain paistettuja). Näitä sitten dippaillaan erilaisiin kastikkeisiin ja nautitaan. Täällä tykätään paljon momoista, ja nämä eivät ole aina kasvistäytteellä, joten täytyy muistaa tilata aina erikseen kasvismomoja. (Täällä myydään paitoja, joissa lukee I *sydän* Momo's, samaan tyyliin kuin I love NY -paidoissa)

Chapat (toisinaan olen kuullut tästä puhuttavan swarina, en tiedä onko niillä mitään eroa, vai onko kyse vain eri nepalissa käytetyjen kielien termeistä samalle asialle) on vehnä-öljyleipänen. Sen valmistaminen on niinkin yksinkertaista että sotketaan vehnäjauhoihin sen verran vettä että massaa pystyy muovailemaan, sekä tilkka öljyä. Tämän jälkeen taikina jaetaan pieniin palohin, jotka kaulitaan vehnäjauhojen avulla samalla hartaudella pyöreiksi, kun Suomessa kaulitaan karjalanpiirakkataikinaa. Nämä lätyskät uppopaistetaan öljyssä nopeasti, ne ei saa ruskettua, mutta ne saa turvota, ja luultavasti turpoaakin. Läpyskät asetetaan paperitetulle astialle, missä ylimääräinen öljy saa valua pois. Nämä eivät ylläripylläri maistu oikeastaan yhtään miltään, mutta on ihan kivaa vaihtelua ruuan kanssa ainaisen riisin ja daalin seuraksi.

Chowmein tarkoittaa paistettuja nuudeleita. Nämä tehdään yleensä ihan tavallisista vehnäpussinuudeleista, jotka keitetään ilman mausteita, ja kun ne on keitetty niin valutetaan keitinvesi pois. Sitten kuumennetaan isohko loraus öljyä, lisätään sinne haluttu määrä ylimääräisiä kasviksia ja lopuksi nuudelit ja mausteet. Sitten sotketaan niin että nuudelit ei jämähtäisi pannuun, ja käristetään hetkinen.

Samosat on vähän kuin kolmionmallisia momoja, mutta nämä on aina uppopaistettu, ja taikinakuori on ohuempi ja kerrosmaisempi (olen jo nähtävästi ehtinyt unohtaa suomalaisia sanoja, mut sanotaankohan sitä lehtitaikinaksi?). Nämä ovat täytetty kasvismassalla, missä on perunaa ym. Näitä löytyy vähän jokaisesta katukeittiöstä ja hinta on jossain 15 rupiin tienoilla, nämä sopii hyvin rasvaiseksi välipalaksi kun pelkkä hedelmä ei riitä täyttämään vatsaa.

Paikallinen tee taas on periaatteella paljon ja vähän enemmän sokeria, vähän itse teetä ja iso loraus maitoa (mahdollista pyytää myös mustana), aiheuttaa mukavan sokerihumalan heti aamusta. Lastenkodilla maitoteetä juodaan vain harvoin, ja olen myös kuullut että musta tee on tällä hetkellä todella muodikasta, sillä maito koetaan terveydelle haitalliseksi ja lihottavaksi. Sokeri ei kuitenkaan ole boikottilistalla, kunnon nepalilainen tee tehdään niin että viiteen kupilliseen kiehuvaa vettä lisätään yksi ruokalusikallinen mustaa teetä ja seitsemän KUKKURALLISTA lusikallista sokeria.

Yllättäen tofua täällä syödään yllättävän vähän. Sitä kyllä löytyy useimpien ruokalistojen menuista, mutta usein vain parin ruoka-annoksen verran. Tosin täällä syömäni tofu on kuitenkin ollut aika mieleenpainuvan hyvää. Se on monesti osattu paistaa pinnalta rapeaksi, ja osataan tarjota todella tulisena. Joskin eräässä vähän arvokkaammassa ravintolassa, missä ruoka-annokset maksoi kolmen euron pintaan niin tofu oli ällöintä ikinä, mut yksikään paikka missä ruoka maksaa kaksi euroa tai vähemmän ei ole vielä tehnyt tofupettymystä.

Yksi ruokayllätys täällä oli kun vähän aikaa sitten tilasin ensimmäisen kerran ravintolassa salaatin, ja poltin suuni täydellisesti sen kanssa (suu ja eritoten huulet oli tulessa vielä monta tuntia syömisen jälkeen). Nähtävästi chili sopii välillä ihan joka paikkaan. Salaatit on täällä ollut aika vihannespainotteisia. Porkkanaa ja kaalia löytyy, ja retiisiä tarjotaan todella monesti.

Mutta ei pidä unohtaa että täällä kuitenkin valtaosa ihmisistä syö kaksi kertaa päivässä daal bhaatia: riisiä ja linssikastiketta joka tarjotaan monesti curryllä ja tulisella azaarilla. Sitä mekin täällä syödään päivittäin, ja muita herkkuja ja vain vapaapäivinä. Daal bhaat on myös juhlaruoka, mutta juhlissa erilaisia curryja on tarjolla enemmän, ja jos oikein herkutellaan niin syödään kalliimpaa riisiä (jotain jasminriisiä), ja tämän sekaan saatetaan laittaa kuivahedelmiä ja pähkinöitä. Tämä on minunkin mielestäni oikein hyvää, vaikka ajatus riisinsyönnistä muuten välillä melkein itkettää.
Riisi on täällä jokapäiväinen ruoka, mutta silti iso herkku, ja naiset jotka haluaa laihduttaa jättää juuri riisin pois ruuasta ja syö sen sijaan vaikka perunaa tai leipää. Tällälailla on kuitenkin hankala olla pitkään aikaan, koska paikallisten mielestä riisi on niin hyvää. Että sillälailla.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Daal Bhaat



Daal bhaat tarkoittaa yksinkertaisesti linssiä (daal) ja riisiä (bhaat), joita nepalilaiset syövät kaksi tai kolme kertaa päivässä. Orpokodilla sitä syödään kaksi kertaa päivässä, aamulla 8-9 aikaan ja illalla 6-7 aikaan. Riisin ja linssikeiton kanssa tarjoillaan myös yleensä todella hyvää currya. Mielestäni linssikeitto ei ole järin voimakkaasti maustettu, ja curry taas voi olla todellakin tulinen.

Ainakaan ensimmäisen viikon aikana Daal Bhaat ei ole tullut korvista ulos, ja side orderina curry tai joku muu härpäke on ollut aina vähän erilailla tehty. Kirjoituspäivänä meillä oli soijapaloja ja eilen oli perunoita. Olen välillä miettinyt, miten ravintopitoista ruokaa Daal Bhaat + curry voi olla. Linsseissä on proteiinia ja muita tärkeitä ainesosia, mutta riisissä ei ole oikein mitään, sillä täällä syödään valitettavasti suurimmaksi osaksi valkoista riisiä.

Riisiä Nepalissa kasvaakin todella paljon, ja Chitwanin reissulla ei voinut kuin vain ihmetellä, miten nepalilaiset saavat riisin kasvamaan melkein missä vain. Maaseudulla monien mäkien rinteillä on riisiterasseja, ja melkein jokainen hedelmällinen maapala on valjastettu riisin kasvatukseen. Riisisadon jälkeen aletaan kasvattamaan vehnää (wheat, ei weed, niin kuin me ensimmäiseksi kuulimme).

Daal Bhaatiin tarvitaan siis vain

riisiä
linssejä
vettä
mausteita (linsseihin, suolaa ja turmerikkia)

Linssikeitossa on reilusti vettä, joten kyse ei ole meidän yleensä tekemästämme linssimuhennoksesta, jossa pikemminkin sekoitetaan vesi linsseihin, eikä päinvastoin. Ilmeisesti tässä linssikeitossa käytetään vihreitä linssejä, ja lopputulos on hyvin keittomaista. Sekoita sekaan suolaa ja turmerikkia makuun.

Riisi kannattaa ensin pestä huuhtelemalla se useaan kertaan. Näin poistetaan riisistä se pöly, mikä siihen on kertynyt kun kotipaikkakuntasi maanteillä on jyristellyt lyijybensaa käyttävät riksat, mikrodösät ja kuorma-autot. 50 kilon riisisäkkejä on myös heitelty varmasti lavalta toiselle, ja niiden päällä on istunut karrvaiset paskajaskat.

Riisi keitetään ihan normaalisti puutulella. Muista varmistaa, ettet jättänyt eilen pilkkomasi puut ulos monsuunisateen armoille, jolloin puun sytyttäminen on aika kinkkinen homma. Käyttämäsi rautapönttö kannattaa myös puhdistaa. Myös astia, jossa keität riisit, kannattaa valella savella ulkopuolelta, jolloin noki on helpompi pestä pois. Keittele riisiä kunnes se on kypsää. Riisiä ei tarvitse maustaa.

Riisi ja linssit keitetään yleensä yhtä aikaa, ja emme päässeet henkilökohtaisesti todistamaan linssien keittoa, vaan keskityimme riiseihin. Side orderina teimme perunoita riisien jälkeen. Perunoihin käytetään reilusti öljyä ja mausteita, ja teimme perunat seuraavista aineksista:





perunaa
öljyä
fenuqinvarsia
suolaa
turmerikkia
kuminansiemeniä



Pilko ensin perunat kokkiveitsellä leikkuulaudalla, tai kuten kuvassa, lattialla nepalilaisella vetsellä jalkojen välissä pienen pieniksi kuutioiksi.
Käytä laakeaa astiaa, vähän kuin wok-pannua, ja levitä paljon öljyä pohjalle. Perunoita ei ihan uppopaisteta, mutta öljyä tulee olla niin paljon että jokainen perunanpala on öljynpeitossa. Kuumenna öljy kuumaksi, tiedät että öljy on tarpeeksi kuumaa kun tiputat pari kuminan siementä öljyyn ja odotat että ne on muuttunut mustaksi. Muista, ettei vesi saa joutua kosketuksiin öljyn kanssa. Lisää vielä kokonainen chili öljyyn, ja pudottele perunat varovasti mutta nopeasti pannulle, ja kääntele perunoita ahkerasti. Mausta häpeilemättä kaikella, mitä sinulta sattuu löytymään. Lopputulos on varmasti aina erilainen. Anna perunoiden käristä kypsiksi, mutta älä anna palaa pohjaan.

Tähän mennessä aamaa on varmasti saanut linssit keitettyä, ja palauta mausteet hänelle. Nauti riisi, linssit ja potaatit asiaankuuluvalla hartaudella. Muista, että riisi on pääruoka, eivät potaatit, ja perunacurrya kannattaa ottaa vain muutama reilu lusikallinen. Vaikka potaateistasi tulikin taivaallisen herkullisia, älä ahmi niitä liikaa. Muista nauttia myös linsseistä ja riisistä. Jos riisi-linssi -yhdistelmä kuulostaa liian tasaiselta, muista, että Suomessakin ahmitaan keitettyjä perunoita ja väitetään niiden olevan "maukkaita" tai "terveellisiä". Talon Äijän tahi Ämmän tehtävä on syödä perunoiden paistamisen yhteydessä käristetty chili, häntä varten kannattanee varata vähän ylimääräistä vettä.

Ruokajuomana käy vesi, tai jos satut tulemaan etelä-euroopasta, Carlsberg, Tuborg, San Miquel ja Everest saattavat kiinnostaa enemmän. Rohkeampi yksilö saattaa myös haluta rakshia, Nepalin vastinetta kiljulle. Vastuuntuntoinen vapaaehtoinen pitäytyy kuitenkin vedessä, ja muutenkin sellaiset herkut kuten nuudelit, pitsat ja leivokset kuuluvat Thamelin turistighettoon. "Aikuisille" (=yli puolitoistametrisille pikkupojille) vinkiksi paikalliset viinat ovat kuulemma saamastamme ennakkotiedosta huolimatta korkealaatuisia, ja Nepalissa on muutamia arvostettuja tislaamoja. Toista se on kuulemamme mukaan ei niinkään kaukana kuin Indonesiassa, jossa paikalliset "vodkat", "viskit" ja "rommit" ovat vain samaa litkua eri väriainaineilla. Lähdekirjallisuutta lainataksemme, "riisistä se on tehty ja pontikalta se maistuu".

Toivottavasti Daal Bhaat -kokeilusi valottaa hiukan enemmän nepalilaista ruokakulttuuria. Yli 20 miljoonaa nepalilaista syö tätä safkaa päivittäin, mutta eipä täällä muutakaan oikein ole kuin riisiä ja linssejä. Riisistä saa kyllä tehtyä muitakin todella herkullisia ruokia, ja olemme törmänneet muutamiin aivan erikoisiin ilmestyksiin. Siitä kuitenkin seuraavalla kerralla.

Syö ruokasi niin nopeasti että kuvaaja ei ehdi ottamaan kuvaa.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Ruokailusta Nepalissa


Ruokablogin kirjoittajina oltiin tänne tullessamme tietysti kuola suupielestä valuen ja sormet näppäimistöllä kuumotellen odottamassa mitä ihania makunautintoja tulemme kohtaamaan. Tai no nyt vähän saatoin liioitella, mutta kuitenkin jännäilimme mitä kaikkia kasvisruokia maasta löytyy, onhan täällä sentään iso osa kansasta suurimman osan elämästään kasvissyöjiä.

Noh. Tästä siis päädyimme tilanteeseen että ensin hengailimme muutaman päivän Thamelissa guesthousissa, jolloin söimme sitä mitä maksoimme, ja elämyshaluisina (tai sitten ihan vaan piheinä/säästäväisinä/sniiduilevina) ihmisinä halusimme tietty syödä pienissä paikoissa jotka sijaitsevat hämärillä sivukujilla ja paljastuu joko ykkösluokan elämykseksi (kuten iso kasvismomoannos jotka söin kuudellakymmenellä sentillä jonkin sortin kiinalaisessa) tai sitten "no olishan se pitänyt arvata, kun se oli niin halpa paikka" pettymyksissä. Pääosin kuitenkin pitäydyttiin niissä halpaakin halvemmissa paikoissa koska kalliit ravintolat on täynnä voileipiä, pitsoja ja pasta-annoksia ja niissä ruoka ei muutenkaan ollut niin hyvää.
(Kuvassa Kaisla syömässä kasviscurrya naan-leivällä ja inkiväärimehulla organic cafeessa, oli muuten tulista mehua!)

Täällä orientoitumisleirillä taas ruokaelämykset ovat olleen vieläkin... hmm... erikoisemmat. Ensimmäinen ateria mitä täällä söimme pasta-annos. Sitten olemme syöneet mm. hampurilaisia, ranskalaisia, kevätrullia, perunakuutioita ja riisipuuroa. Vain muutaman kerran olemme syöneet riisiä ja linssikastiketta. Aamiaiseksikin ollaan syöty lettuja, pikakahvia ja valkoista paahtoleipää! Ainut iso ero ollaan huomattu kotoisiin asioihin on että kaikkeen mahdolliseen laitetaan mahdollisimman paljon sokeria. Paikalliseen chiyaan eli teehen tämä "neljä mitallista sokeria ja kaksi mitallista teetä" tapa oltiinkin jo omaksuttu, mutta että kahvikin maistuu vain sokerilta ja hedelmäsalaattiin täytyy laittaa sokeria, niin alkaa jo kuulostaa että hammaspeikoilla on aikamoiset bileet.
No me oltiin tietenkin eniten hämmentyneitä tällaisesta hampurilaisravinnosta, mutta ei sanottu tai kysytty mitään koska ei haluttu olla loukkaavia. Myöhemmin sitten selvisi että koska tulemme todennäköisesti syömään joka ikinen päivä orpokodeilla riisiä ja linssimuhennosta, niin meitä ei ole haluttu liikaa ennalta kyllästyttää näillä aineksilla.

Kuitenkin se mitä olen täällä syönyt paikallista (tai osin tiibetiläistä kuten momot ymmärtääkseni on ja osin tietysti intialaista) ruokaa on ollut hurmaavaa. On ihana kun ravintolassa liharuuat on usein eristetty omaan pieneen laatikkoonsa ja kaikki muu on kasvista. Ihanaa on myös se että täällä orientaatioleirillä kaikki on kasvisruokaa, jopa hampurilaiset. Jos lihaa on tarjolla se on ollut erillisessä kipossa josta sitä voi lisätä omaan ruokaansa. Kasvissyöjiä meidän kymmenenhengen vapaaehtoisporukasta on ymmärtääkseni neljä, mutta kaikki täällä tuntuvat joka kerta valitsevan kasvisruuan, joten vaikka lihaa olisi tarjolla niin se ei usein mene kaupaksi.
Toinen huomio ruuissa on se että olin odottanut syöväni täällä paljon tulisempaa ruokaa! Ruoka on monesti ihan mukavasti maustettua, mutta vain kerran on tullut se ihana fiilis mikä tulee kun syö oikein tulista ruokaa ja nenä aukaisee hanansa ja silmät vuotavat.
Olen myös lukenut ja kuullut että nepalilaiset eivät syö vasemmalla kädellä, sillä se on likainen (vessakäsi), eivät jaa ruokaansa (siis pyöritä ruokalautasiaan pöytäseurueessa maistellen) koska se (rituaalisesti) saastuttaa ruuan ym. Mutta nämä eivät ole kyllä näkyneet ainakaan toistaiseksi näkemissämme ruokailuympäristöissä. Monet paikalliset näyttävät tyytyväisenä käyttävän vasenta kättään ruokailussa apuna. Lisäksi kun kiersimme yhtenä päivänä temppeleitä vapaaehtoisporukankanssa ja menimme paikallisen kielenopettajamme johdolla ravintolaan tämä itsekin kysyi haluaisiko joku maistaa hänen momojaan ja tarjosi chilikastikkeensa saksalaiselle vapaaehtoiselle. Ilmeisesti siis nämä tavat eivät ole kovin tulenarkoja ainakaan ihan pääkaupunkialueella. Saa nähdä mikä meininki on ensi viikon kylävierailulla Lamatarissa.

torstai 30. heinäkuuta 2009

Mansikkakakku


Viimeisenä asiana ennen meidän lähtöä kaukomaille halusimme tehdä vielä aika perinteikkäästi suomalaiseen kesään kuuluvan mansikkakakun. Käytimme ohjeena Vegaaniliiton sivuilta löytyvää reseptiä sillä emme ole suuria täytekakun ystäviä ja halusimme käyttää mahdollisimman perusreseptiä. Ohje oli ihan käypä vaikka vähän sitä hioisimmekin jatkossa.

Tarvitset pohjaan:

- 190 g sinistä Keijua (plus vähän vuoan voiteluun)
- 7-9 dl vehnäjauhoja
- 1,5 tl vanilliinisokeria
- 5 1/4 tl leivinjauhetta
- 3,4 dl sokeria
- 4,5 dl soija- tai kauramaitoa

Väliin ja kakun päälle tarvitset vielä:

- mansikoita
- kaksi purkkia soijakermaa
- tilkka limukkaa kostukkeeksi
- banaania tai muita marjoja, tai vaikka hilloa

Toimi näin:
Sotke pohjan kuivat ainekset keskenään sekoita sitten sormin joukkoon margariini ja kun massa on tasaista niin lopuksi soijamaito hellästi taikinamassaa käsitellen.
Voitele ja korppujauhota vuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteella alimmalla tasolla n. tunti (ohjeessa sanottiin 1 h 15 minuuttia, mutta meillä ainakin alle tuntikin olisi riittänyt). Jäähdytä jonkin aikaa ja kumoa sokeritetulle alustalle.

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt leikkaa se kolmeen osaan. Kostuta sitten hieman pohjaa, lisää haluamasi täytettä ja kermavaahtoa. Lisää toinen osa ensimmäisen päälle ja toista samat toimenpiteen. Päällimäinen osa puolestaan vain kostutetaan, lisätään kermavaahto ja koristellaan. Lopuksi nauti. Kakku on parhaimmillaan kun se on seissyt jonkin aikaa viileässä jolloin pohja on imenyt kosteutta.

Meidän tekemämme kakku oli vain vähän kostutettu, ja siksi aika kuiva joten suosittelemme kostuttamaan kakkua reilummin, ohjeessa oltiin myös kehoitettu käyttämään vehnäjauhoja yhdeksän desiä, mikä oli mielestämme turhan paljon joten vähempikin varmasti riittäisi. Tästä huomaa kun ei itse ole maailman suurin täytekakun ystävä, että kehitettävää tällä alalla olisi. Ehkä sitten kun palaamme Nepalista niin palaamme asiaan ja teemme vielä haastavamman kakun!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Tiedotus

Muutama onkin jo saattanut ihmetellä, miksi reseptejä ei ole julkaistu pitkään aikaan. Tähän on kuitenkin hyvä (teko)syy!
Vegemenun kirjoittajat ovat nimittäin innokkaasti tehneet kahdeksan tunnin työpäiviä, ja iltaisin valmistautuneet elokuun alkua varten, sillä silloin me suuntaamme reseptivihkomme kohti uusia tuulia Nepalin Kathmandussa. Lähdemme tekemään sinne opintoja ja vapaaehtoistyötä orpokotiin, joten merkinnät vähenevät, siis ainakin aiemman mittapuun mukaan. Arvaan nimittäin, ettemme malta joka viikko kirjoittaa vähän toisistaan poikkeavia paikallisen ruuan, dal bhatin, reseptejä, mutta suunnitelmissa on jatkaa jokatapauksessa kirjoittelua. Vaikka kaikki merkinnät eivät olisi puhtaasti reseptejä niin ruuan ympärillä kuitenkin pyöritään!

Toisenlaisia kokemuksia vapaaehtoistyöstä ja muista asioista Nepalista kirjoittelemme blogiin http://voluntarily-yours.blogspot.com/
Tervetuloa sinnekin!

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Chilisuklaakakku (n. 10 annosta)

Tämä ohje on ilmeisesti ollut Helsingin Sanomissa 27.3.2008, itse lähinnä vain vegaanistin tämän.
Kivasta kuvasta kiitos Mariannelle!

Tarvitset:
- 150 g margariinia (+ nokare vuoan voiteluun)
- 3,5 dl sokeria
- n. 1 dl soijajauhoja
- n. 1 dl vettä
- 1 dl tummaa kaakaojauhetta
- 2,5 dl erikoisvehnäjauhoja
- 1 rkl vaniljasokeria
- 0,5 tl suolaa
- teelusikan kärjen verran tulista chiliä (vältä niitä kaupan chilimausteseoksia, joissa on joukossa valkosipulia ym. itsellä oli jotain todella tulista chilijauhetta chilikauppa.fi:stä)

Lisäksi halutessa päälle tomusokeria tms. Mielestäni marjat, etenkin puolukat, tuo kakkuun kivaa raikkautta, mutta pakastemarjat mössääntyy kakun päälle aika nopeasti.

Valmistus:
Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen, ja voitele sitten kakkuvuoka. Minä käytin irtopohjavuokaa, johon laiton leivinpaperin pohjalle, joten siitä tarvitsi rasvata vain reunat. Sulata rasva (jos on ovela, ja on uunin kestävä kippo niin käytä laita rasva sulamaan lämpiävään uuniin), ja kaada sen joukkoon sokeri ja soijajauho-vesiseos, vatkaa.
Yhdistä toisessa astiassa kuivat aineet, chilin kanssa saa olla varovainen, sillä ei ole kovin hauskaa polttaa suuta kakkua syödessä (kokemuksen syvä rintaääni....). Lisää sitten ne siivilän läpi taikinaan, sekoita. Kaada sitten taikina vuokaan, ja paista 20 minuuttia. Kakku saa jäädä sisältä kosteaksi.
Kakun jäähdyttyä kippaa se tarjoiluastiaan, ja sirota päälle tomusokeria.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Banaanikeksikookosjäätelö (8 annosta)


Herkkujen herkku tämä(kin) jäätelö! Itsetehdyssä jäätelössä on se ehdoton etu, että saa tehdä juuri niin ihastuttavan hullunkurisia maku- yhdistelmiä kuin haluaa ja laittaa niin paljon makua kuin haluaa, toisin kuin kaupan jäätelöissä, missä monesti sitä täytemakua on vain nokare.
Herkullisesta kuvasta kiitos kämppiksellemme Mariannelle.

Tarvitset:
- 2 prk soijakermaa (yhteensä 4 dl)
- 1 prk kookoskermaa
- 3-4 banaania (mahdollisimman kypsiä)
- 100 g kaurakeksejä

Sitten toimintaan:
Vatkaa kylmettyneet kermat vaahdoksi. Muussaa joukkoon banaanit ja murskaa myös keksit joukkoon pieniksi paloiksi.
Sekoita ja kaada rasiaan, pakasta. Muista ottaa jäätelö sulamaan ajoissa ennen nauttimista, sillä suoraan pakastimesta ottaessa se on liian jähmeää annosteltaviksi.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Hummus

Onpa ollut ihan päätöntä menoa viimeisen kuukauden ajan. Tuntuu että olemme eläneet joko kotona kymmenessä minuutissa väsätyillä pikaruuilla, tai tapaamisissa, leireillä ym. muiden valmistamilla ruuilla tai sitten vaan väsyksissä ollessa nähneet nälkää. Ei siis ole pahemmin ehtinyt ruokaa ajatuksella laittamaan. Asia ei nyt ihan tähän hätään ehkä muutu, kun koulussa tarvitsee välillä viihtyä melkein yksitoistatuntisia päiviä, mutta kohtahan kesäkin jo koittaa!

Teimme tämän kuun kämppikseni Mariannen kanssa läksiäisjuhliimme mm. pinaatti- ja porkkanasämpylöitä ja niiden kaveriksi hummusta. Kävikin niin että Marianne osoittautui varsinaiseksi hummustaikuriksi, ja loihti siitä ihan mielettömän hyvää. Hummus katosi pöydältä salaman nopeasti ja karskimmatkin sekasyöjät kyseli reseptiä. En siis kuvaa ehtinyt tästä suosikkierästä nappaamaan, joten kuvassa pällistelee toinen erä hummusta, johon eivät aurinkokuivatut tomaatit päässeet mukaan.

Tarvitset:
- n. 6 dl keitettyjä kikherneitä (itse keitimme n. kolmenlitran kattilallisen kikherneitä ja erotimme siitä vain pienen osan tätä varten. Papuja yleisesti ottaen kannattaa keittää iso erä ja vaikka pakastaa osa)
- 2 purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja (käytimme purkkia jonka paino öljyineen oli 200 g ja itse tavaraa 95 grammaa)
- yhden sitruunan mehu
- 1 dl vettä
- loraus oliiviöljyä
mausteeksi kuivattua persiljaa, suolaa, hieman chiliä ja valkosipulia/valkosipulijauhetta

Toimi näin:
Soseuta kikherneet massaksi, jos ei sauvasekoittimesi, tehosekoittimesi tai muu vastaava soseuttimesi pure niihin sellaisenaan niin lisää jo tässä vaiheessa vesi nesteeksi.
Tämän jälkeen lisää muut ainekset ja tehosekoita massa tasaiseksi massaksi.
Aseta valmis hummus pöydälle ja väistä keittiöön rynnivää nälkäistä ihmismassaa.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Karjalanpiirakoita (n. 20)


Karjalasta kajahtaa: Suomessa, tai ainakaan Itä-Suomessa ei taida olla kovin montaa ihmistä jotka eivät ole karjalan-piirakoita syöneet. Ne ovat itselleni suurta herkkua, joten ajattelin niitä sitten tehdä. Karjalanpiirakkataikina on todella helppo tehdä, mutta riisipuuron tekemiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Vegaanisille riisipuuron voi tehdä kaura- tai soijamaitoon, mikä ei huhuista huolimatta vaikuta makuun mitenkään. Jotkut ovat tosin sitä mieltä, että puurosta olisi tullut makeampaa.

Taikinan tekoon tarvitaan:
1 tl suolaa
2½ dl ruisjauhoja
2½ dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
1 rkl öljyä
täytteeksi riisipuuroa
sinistä keijua

Sekoita kuivat ainekset (suola + jauhot) ja sekoita. Lisää sen jälkeen kylmää vettä ja vaivaa, kunnes taikinasta on tullut sopivan taikinamaista. Lisää tarvittaessa hiukan jauhoja. Öljyä voi myös lisätä hieman. Kun taikina on mielestäsi sopivan tuntuista, jaa taikina kahteenkymmeneen osaan, ja kauli niistä ohuita (siis oikeasti ohuita) soikioita.

Levitä riisipuuroa lätyille ja rypytä. En osaa sanoa mitään hyviä ohjeita kuinka paljon tai kuinka vähän sitä kannattaa levittää: luultavasti sinunkin piirakoista tulee hiukan rumia kirkkoveneitä niin kuin meilläkin. Tekemällä oppii, ja täydellisimmät karjalanpiirakat olen nähnyt vain isoäitini luona, joka sentään rypytti muutaman satatuhatta karjalanpiirakkaa elämänsä aikana. Kunhan vaan levität sen verran vähän, ettei puuro tursua yli äyräittensä, kun rypytät piirakan reunoja.

Sulata vielä nokare rasvaa ja voitele piirakat. Paista piirakat 250 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes ne näyttävät syötäviltä. Omat piirakkani olisivat saaneet luultavasti olla vielä muutaman minuutin, kun niistä tuli hiukan kelmeitä, tai sitten en voidellut niitä kunnolla.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Liha(ttomat)piirakat (10 kpl)

Tämä ei ole mitään pikaruokaa, eikä ainakaan terveysruokaa, mutta rasvaista ja herkullista kyllä varmasti! En edes osannut arvata että pitäisin näistä herkuista näin paljon, sillä muistikuvani lihiksistä on lähinnä rasvainen ja mauton mötkö lautasella. Mutta ah kun sain vihdoin vegaanisen lihikseni lautaselle ja sen päälle sinappia ja ketsuppia niin koin jotain omituisen autuasta nautintoa.
Eli hyvää oli, ja olen varma että perus lihaanit ei maista eroa omiin versioihinsa, joten jos on sellaisia rasvaisen ruuan lihaaniystäviä tulossa kylään, ja jaksaa nähdä vaivaa ruokaan niin näitä kannattaa kokeilla!
Vegaanisia lihiksiä on viimeaikoina tehty myös Dinan maailmassa, mistä minäkin vähän ohjeita tarkistin, joten sieltäkin kannattaa vinkkejä etsiä.


Taikina:
- 5 dl vettä
- 1 pss kuivahiivaa
- 2 tl sokeria
- 2 tl suolaa
- 2 rkl öljyä
- 11 dl jauhoja (+ lisäksi jauhoja leivontaan)

Täyte:
- 2 pientä sipulia
- 3-4 valkosipulinkynttä
- mietoja sieniä maunmukaan, esim. herkkusieniä
- 1 dl puuroriisiä (keitettynä ohjeen mukaan vaikkapa kauramaitoon)
- n. 200 g soijarouhetta
- paprikajauhetta
- mustapippuria
- suolaa
- loraus soijakastiketta

+ uppopaistoon öljyä


Tee riisipuuro ennakkoon, tai jos sinulla on mahdollisuus komentaa toinen kokki hetkeksi käyttöösi, niin toinen voi leipoa taikinaa toisen hämmentäessä puuroa. Tietenkin jos on vaikkapa vesihaudekattila käytössä niin puuro ei vaadi niin paljon vahtimista että siitä taikinan leipomisesta selviää yksinkin. Puuroa kuitenkin kannattaa tehdä kerralla isompi määrä, sillä sen valmistamiseen kuluu energiaa paljon, lopusta puurosta voi sitten vaikka tehdä karjalanpiirakoita, jos ei sitä sellaisenaan halua syödä.
Kuulin sellaisen vinkin, että jos ei halua kaura- tai soijamaitoon puuroa tehdä, niin hyvä keino on tehdä puuro muuten veteen, mutta lisätä siihen purkki soijaruokakermaa. Kauramaito maksaa keskikokoisessa k-marketissa n. 2 €/litra ja soijaruokakermapurkki (2 dl) n. 1,3 € joten pientä säästöä voisi tulla soijakermaa käyttämällä, jos se on toimiva keino.


Tehdään ensin taikina:
Lämmitä vesi 42 asteiseksi lämpöiseksi, eli vähän kättä lämpimämmäksi, ja sekoita siihen suola, sokeri ja hiiva. Lisää jauhoja taikinaan noin desi kerrallaan, ja lisää loppuvaiheessa öljy. Vaivaa taikinaa kulhossa kunnes siitä muodostuu kimmoisa pallo. Peitä sitten taikina liinalla ja laita se kohoamaan lämpöiseen paikkaan.

Tee sitten täyte:
Laita soijarouhe turpoamaan. Silppua sitten sipulit, valkosipulit ja sienet.
Heitä sitten sipulit pannulle kuullottumaan, lisää turvotettu soijarouhe ja sienet ja paista hetki. Mausta seos ja nosta jäähtymään, jos on mahdollista nostaa ruoka ulos (tietenkin kannellisessa astiassa), niin se on vielä näin viileillä kelillä nopea jäähdytyskeino. Sekoita jäähtynyt riisipuuro soijarouheseokseen.
Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, nosta se jauhotetulle pöydälle ja painele kuplat pois taikinasta.

Kauli taikinaklöntin yhtä nurkkaa ohuemmaksi, ja kun se on noin puolen sentin paksuinen niin leikkaa siitä halkaisijaltaan noin 13 cm kokoinen ympyrä, itse käytin tässä mitta-apuna pikkulautasta. Mielestäni kannattaa työstää vain yhtä ympyrää kerrallaan eikä leikata kasaa ympyröitä odottamaan sivuun.
Kun ympyrä on leikattu niin annostele siihen parisen ruokalusikallista täytettä niin että taikina on helppo taittaa keskeltä ja piirakan reunat mahtuu painelemaan kiinni. Paineluun voi käyttää haarukkaa, mutta minusta sormilla se sujui ihan tarpeeksi hyvin ja siististi.
Nosta sitten piirakat hetkeksi taikinan alle kohoamaan ennen uppopaistamista.

Kuumenna sitten öljy kattilassa tai wokissa 180 asteiseksi ja paista piirakat kauniin ruskeiksi. Aseta ne sitten talouspaperilla vuoratulle lautaselle ja peitä liinalla, niin piirakat ovat sopivan pehmeitä kun pitkän urakan jälkeen vihdoin pääset herkuttelemaan.
Jos lämpömittaria öljyn kuumuuden mittaamiseen ei ole, niin tee leipätesti, eli laske öljyyn palanen vaaleaa leipää. Jos öljy on tarpeeksi kuumaa, niin leivän palan pitäisi heti nousta pintaan poreillen, ja sen pitäisi ruskettua minuutissa. Muista uppopaistaessa ehdottomasti turvallisuusohjeet: pidä lähellä aina kattilan kantta ja patakintaita, älä missään vaiheessa jätä kattilaa hetkeksikään yksin ja älä missään vaiheessa lämmitä öljyä täysillä. Olkaa myös varovaisia liha(ttomia)piirakoita käännellessä ettette roiski öljyä päällenne, 180 asteinen öljy iholla ei varmaankaan tunnu kovin kivalta.
Paiston jälkeen säilö öljy, sillä se on käyttökelpoista myöhemminkin.

Muistan että isoäitini teki aikoinaan lihapiirakoita uunissa niin että häin paineli pellille taikinasta pohjakerroksen, laittoi sitten täytteen ja päällimmäiseksi lopun taikinan, siveli päälle öljyä ja paistoin uunissa ja pilkkoi palasiksi. Samanlaista lopputulosta siitä ei varmastikaan tule kuin uppopaistamalla, mutta jos ajansäästö on tärkeää niin tuotakin voi kokeilla.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Pikaruokaa, osa 2


Pikaruuan mestarina tarjoilen nyt toisenlaista pahan päivän pelastajaa. Ajattelin, että kun kauppaan en jaksanut lähteä, eikä ollut muutenkaan inspiraatiota, niin mitä minä voisin tehdä olemassaolevista tarvikkeista? Idea lähti sitten kahdesta hyvin helposta ruuasta: soijasuikaleista ja kikhernemunakkaasta. Kummatkin ovat proteiinipitoisia ja hyvänmakuisia hyvin tehtyinä.

Itse en lisännyt kuvassa olleeseen ateriaan mitään soijasuikaleiden lisäksi, mutta kokonaisuuteen voi lisätä vaikkapa kasviksia, kuten salaattia. Munakkaasta saa tehtyä kätevän wrapin sisällölle.

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Tempehpekoni

VAROITUS: TÄMÄN RESEPTIN KOKEILU VAATII ENNAKKOLUULOTTOMUUTTA TAI HITUSEN ROHKEUTTA!

Kokeilin tänään ensimmäisen kerran elämäni aikana tempehiä. Olin hyvinhyvin ennakkoluuloinen, ja maistaessani sitä olin jo varma siitä että en ikinä saa sitä suustani alas, vaikka en vielä tähän mennessä ole nirsoillut minkään ruuan kanssa noin tositilanteessa. No, niin kävi että siivutin sitä leivän päälle että syöminen helpottuisi ja haukkasin...

...Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, makunystyräni eivät kiljuneet, eivät huutaneet jeetä eikä eitä. Yllätyin kuinka neutraalin makuista tempeh oikeasti on! Tulen varmasti kokeilemaan sitä myös jatkossa eri muodoissa.

Koska kuitenkin olen kuullut niin paljon kauhutarinoita tuosta soijapavuista tehdystä herkusta, niin suosittelen että tämä ei olisi kenellekään vege-ennakkoluuloiselle ensimmäinen erikoisempi kasvisateria, sillä tuskin ihan jokainen kuulemani haukku tästä elintarvikkeesta on päästä keksittyä propagandaa.


Itse tempehpekonin valmistin Kurpitsamoska -blogin ohjeen mukaan, joten en sitä tähän erikseen kirjoita.
Luulen että yksi hyvin olennainen juju tuon tempehin maussa on sen höyrystäminen, joten sitä ei kannata unohtaa ainakaan näin ensimmäistä kertaa kokeillessa. Itse myös annoin sen marinoitua vuorokauden, ihan näin varmuuden vuoksi.

Tempehin hintaa en varmuudella osaa teille kertoa, koska itse sain sitä pari pakettia lahjaksi. Suunnilleen pari euroa, tai vähän päälle (400 gramman paketti) se kuitenkin taitaa maksaa etnokaupoissa, joten ei hinnaltaan päätä huimaa. Helsingin Vii voanista sitä ainakin löytyy, ja muistakin aasialaisista kaupoista kylmähyllyiltä sitä kannattaa käydä etsimässä.

Kehotan lämpimästi kaikkia pudottamaan ennakkoluulonsa ja maistamaan tempehiä!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Herkkukeksit

Joo en, en ole ihan vielä kyllästynyt kokeilemaan soijajogurtin käyttöä leivonnassa. Tänään testasin millaista olisi jos aiemmin täällä tehtyjen suklaahippukeksien päälle laittaisi soijajogurttilevitteen. Onnistui hyvin!

En siis reseptiä sen tarkemmin ala kirjoittelemaan kun se täällä on jo aiemmin julkaistu.
Keksit kyllä tällä kertaa muotoilin pellille niin että reunat estäisi mahdollisesti karkaamishaluisen soijajogurtin leviämisen, kiltisti se kuitenkin pysyi keksien päällä.
Suklaahiput laitoin tällä kertaa keksien sijaan soijajogurtin (en mitannut aineita, mutta koko keksimassan päälle ehkä meni jotain 250 -300 g jogurttia) joukkoon, ja keksitaikinaan lisäsin tämän sijaan vähän kaakaojauhetta. Suklaahippujen lisäksi jogurttiin sotkin myös vähän vaniliinisokeria ja tavallista sokeria. Kun olin ensimmäisen pellillisen laittanut uuniin niin sotkin jogurttimassaan vielä vähän kaakaojauhetta, mistä tuli päälliseen kaunis väri.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Mustikka-mustaherukkapikkuleivät (35-40 kpl)

Olen nyt ihan innoissani soijajogurtin käytöstä leivonnassa!
Tämän alkuperäisen reseptin löysin Onks tää vegaania? -blogista

- 2 dl sokeria
- 1 tl vaniliinisokeria
- 100 g margariinia
- 150 g soijamustikkajogurttia (yksi irtomyynnissä oleva purkki) (purkki maksaa 0,99 € keskikokoisessa k-kaupassa)
- 3 dl vehnäjauhoja
- 1 dl kaurahiutaleita
- 1 dl kauraleseitä (keskikokoisessa k-marketissa 3,5 € / 700 grammaa)
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 dl pakastettuja mustaherukoita

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Vatkaa huoneenlämpöinen margariini, sokerit ja soijamustikkajogurtti keskenään.
Lisää sitten joukkoon muut kuivat ainekset ja sekoita, lisää vielä lopuksi musteherukat.
Annostele massa leivinpaperille kokkareiksi ja paista uunissa kymmenisen minuuttia.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Rahkamainen marjapiirakka


Voi vitsi, olin niin iloinen kun kokeilin tätä reseptiä! Tämä on niin ihanan helppo tehdä, ja tähän ei edes tule mitään ihmeellisiä tai kummallisia aineksia. Olipa hienoa saada tietää että soijajogurtti hyytyy paistaessa, tätä tietoa voi varmasti hyödyntää myöhemminkin...
Tämän alkuperäisen reseptin löysin Chocochilistä.
Huomatkaa kuvassa olevat, työoppimispaikassa askartelemani saviukot, hih.

Pohjaan tarvitset:
- 100 g margariinia (sininen Keiju on vegaanista)
- 0,5 dl sokeria
- 1 tl vaniljasokeria
- 3,5 dl vehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 0,5 dl soijamaitoa (litran soijamaitopurkki maksaa 2,39 € pienestä lähikaupasta)
- rasvaa vuoan voiteluun

Täytteeseen tulee:
- 1 prk (500 g) maustamatonta soijajogurttia (löytyy keskikokoisestakin K-marketista ja maksaa 1,95 €/purkki)
- 0,5 dl sokeria
- 150 g pakastemarjoja (itse käytin mustaherukoita, edellisellä kerralla käytin mansikoita mutta mustaherukoiden pieni kirpeys sopii mielestäni piirakkaan paremmin)
(+ muutamia marjoja koristeluun)

Toimi näin:
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Sekoita margariini, sokeri ja vaniljasokeri keskenään, tämän voi tehdä ihan sormin. Yhdistä sitten vehnäjauhot ja leivinjauhe ja sotke ne rasva-sokeriseokseen. Lisää vielä soijamaito ja sekoita seos tasaiseksi.
Painele taikinan pohja voideltuun vuokaan (itse kyllä laitoin leivinpaperin irtopohjavuoan pohjalle ja voitelin vain vuoan reunat, sillä viimeksi piirakka ei meinannut irrota vuoasta) ja esipaista uunissa 9-10 minuuttia.
Sotke tällä välin keskenään sokeri, ravistettu jogurtti ja pakastemarjat keskenään. Marjat saa olla suoraan pakastimesta otettuja.
Levitä sitten täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista piirakkaa ensin 15 minuttia, vähennä sitten lämpöä 175 asteeseen ja paista vielä viisi minuuttia. Ota uunista ja ripottele halutessasi vielä muutamia pakastemarjoja piirakan päälle.

Anna jäähtyä hyvin, sillä soijajogurtti jähmettyy kunnolla vasta jäähdyttyään.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Pikaruokaa, osa 1


Viimeisen seitsemän viikon ajan työaikani ovat olleet luokkaa 12-19 tai 14-21. Joskus on tullut kiire, enkä ole ehtinyt syödä kotona, vaan syönyt pelkkää leipää tai vastaavaa. Työharjoittelupaikallani on kuitenkin ollut hyvät ruuanlaittomahdollisuudet, joten ajattelin tehdä tällaisen vähän erikoisemman sarjan. Vaikka jotkut aikaisemmat reseptit ovatkin olleet nopeita tai helppoja tehdä, tämä keskittyy lähinnä "kaupasta lautaselle" -ruokiin, reseptejä hätätapauksiin. Nämä eivät ole järin terveellisiä, mutta vievät suurimman nälän ja lataavat virtaa loppupäiväksi.

Eilen tein ihan onnistunutta mössöä, jota pystyin tekemään varsinaisen ruokatuntini puitteissa. Ostin siihen:

paketin nuudeleita (mama-nuudelit käyvät hyvin) (o,47)
paseerattua tomaattia (o,39 €)
pieni purkki herkkusieniä (o,49 €)
soijarouhetta ja soijasuikaleita (olin jo aikaisemmin ostanut hätävaraksi työpaikalleni näitä soijatuotteita, kumpaakaan et tarvitse kuin vain kourallisen)
mausteita, öljyä (soijakastiketta ja öljyä löytyi työpaikan jääkaapista, joten nämä sain ilmaiseksi)

Keitä soijasuikaleet ja paista ne pannulla. Käytä sitten samaa kattilaa keittääksesi nuudelit. Lisää nuudeleiden joukkoon noin puoli desiä soijarouhetta ja anna kiehua keskilämmöllä. Herkkusienien kohdalla saat valita, keitätkö ne nuudeleiden kanssa vai paistatko ne pannulla. Ota huomioon, että sienet ovat herkkiä räiskymään, että jos päätät paistaa pannulla, paista vasta kun soijasuikaleet ovat mielestäsi melkein valmiita. Paseerattu tomaatti menee hyvin soijasuikaleiden kanssa, lisää tämäkin vasta paistamisen loppuvaiheessa, ja vähennä hiukan lämpöä.

Jos haluat olla säästeliäs, kaada nuudeleiden liemi mukiin ja nauti ruuan kanssa. Kunhan nuudelit ovat suhteellisen kuivia nautittavaksi, koska ainakin minusta soijasuikaleet mössääntyvät kun niistä tulee liian kosteita. Muista aina varmistaa, että kaikki liedet ovat pois päältä, kun lopetat ruuanlaiton. Mätä kaikki mahdollinen lautaselle ja ahmi nälän korventamiin kitusiisi nautinnolla. Itse en jaksanut omaa annostani syödä kokonaan, sen verran massiivinen mättö tästä tuli. Kannattaa siis olla säästeliäs täyttävien ruoka-ainesten kanssa, mikä tässä tarkoittaa soijarouhetta, soijasuikaleita ja herkkusieniä. Hyvää tästä kuitenkin tuli, etenkin soijasuikaleisiin sekoitettu paseerattu tomaatti toimi todella hyvin.

On tämä ainakin halvempaa kuin jos olisit ruokatunnillasi juossut McShittiin, Raxshittiin, Roshottiin tai vastaavaan. Ainut pikaruokapaikka, jota voin oikeastaan suositella, on Subway, mutta patongit siellä ovat kalliita, eivätkä kasvispihvit tietääkseni ole vegaanisia. Ainut vegaaninen vaihtoehto on pelkillä kasviksilla, mikä ei vielä minua saa jaksamaan seitsemän tunnin työpäivää. Kannattaa ostaa itselleen hätävarapaketti, jos et ehdi kotona syömään tai työpaikallasi ei muuten ole erillistä ruokahuoltoa.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Tofusienipihvit (5 annosta)

Petri tykkäsi näistä kuulema ihan sikana. Minulle näistä tuli jotenkin etäisesti mieleen kalapullat, vaikka siitä on varmaankin kahdeksan vuotta kun olen viimeksi sellaisia syönyt, enkä kyllä ymmärrä mikä näissä minua kalapullista muistuttaa. Heh.
Massasta on myös helppo tehdä pyöryköitä, jos energia riittää niiden tasaiseksi paistamiseen.

Tavitset:
- 500 g tofua (Helsingin Vii Voanista 1,5 €)
- 2 sipulia
- n. 300 grammaa pakastettuja karvarouskuja
- 1 dl korppujauhoja
- 1 dl soijajauhoja (Ekolossa 2,50 €/300 gramman paketti, niitä löytyy myös ainakin isommista ruokakaupoista)
- 0,5 dl gluteenijauhoja (Ekolossa 2,50 €/250 gramman paketti)
- 1-2 rkl kuivattua persiljaa
- 1 tl suolaa
- 1 tl valkosipulijauhetta
- esim. mustapippuria, chiliä, paprikajauhetta
- 1 rkl öljyä
+ lisäksi öljyä paistamiseen

Purista tofusta ylimääräistä nestettä pois, ja murenna se kulhoon. Sulata ja silppua sienet (niistäkin voi puristaa nestettä pois, jos ovat kovin vetisiä). Silppua sipulit joukkoon. Surauta massa tasaiseksi sauvasekoittimella.

Lisää sitten jauhot, mausteet ja öljy, ja sekoita tasaiseksi. Massan pitäisi olla helposti muotoutuvaa, jos se ei ole sellaista niin lisää jauhoja.

Paista sitten pihvit paistinpannulla kummaltakin puolelta tasaisen ruskeiksi. Huomioi ettet paista liian suurella lämmöllä, sillä muuten pinta saattaa palaa, mutta sisältö jää raaksi.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Välipala smoothie (n. 4 dl)

Smoothieita on tehty viimeaikoina myös muissa blogeissa, esimerkiksi Sebastian ja Solveigin keittiössä ja Appelsiineja ja hunajaa -blogissa. Minä laitan nyt kuitenkin oman versioni, joka on enemmän välipalamainen kuin herkuttelu smoothie. Minusta näiden teossa ei kuitenkaan kannata liiaksi noudattaa mitään ohjeita: tekee niillä aineilla mitä kotona silloin sattuu olemaan, ja sen mukaan mistä tykkää.

Halpaa tämän teko on, jos on syksyllä marjastanut ja pakastimessa on vielä marjoja jäljellä, ja jos käyttää niitä kaupan hedelmiä jotka kulloinkin on edullisia - tai dyykkaa jos sellaista uskaltaa harrastaa.
Kauraleseet maksaa luomuna 1,69 €/500 g, näitä löytyy aika pienistäkin ruokakaupoista. Litran soijamaitopurkki maksaa 2,39 € pienestä lähikaupasta, (kuorelliset) hampunsiemenet maksaa Ekolossa 2,4 €/200 g.

Tarvitset:
1-1,5 dl soijamaitoa
appelsiini
n. 10 kpl mansikoita tai muita marjoja vastaava määrä
1 rkl puolukoita (näiden sijaan voisi kokeilla myös tyrnejä?)
reilu 1 rkl kauraleseitä
1/2 rkl hampunsiemeniä

Tee näin:
Kaada soijamaito sekä kauraleseet ja hampunsiemenet kannuun (sen kokoiseen kannuun, että siihen mahtuu sauvasekoitin). Sulata sitten mansikoita hetki mikrossa niin että ne on sen verran pehmentyneet että sauvasekoitin puree niihin, mutta ei kuitenkaan ole lössöä. Laita sitten mansikat ja puolukat kannuun. Pilko appelsiini joukkoon ja sekoita massa sauvasekoittimella tasaiseksi. Tarjoa heti.

Jos käytät sulia marjoja niin voit pitää appelsiinia puoli tuntia pakastimessa ennen smoothien tekoa, se tuo smoothieen raikkautta.

lauantai 28. helmikuuta 2009

Tofupyörykät (25-30 kpl)

Näiden tekemiseen tarvitaan vähän vaivannäköä minun mittapuullani (lue: ihmiselle joka suosii mössöruokia), mutta on ne sen verran herkkua että se korvaa vaivan.

Resepti on lainattu hienosta chocochili-blogista, ja muunneltu jonkin verran.

Kaiva kaapeistasi siis:
- n. 250 grammaa tofua (Vii Voanissahan siis tofu maksaa 1,5 €/0,5 kg)
- sipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- paprika
- vajaa desi soijajauhoja (Ekolossa 2,50 €/300 gramman paketti, niitä löytyy myös ainakin isommista ruokakaupoista)
- vehnäjauhoja (laitoin ensin puolidesiä, mutta lisäilin sitä kunnes taikina oli sopivaa paistettavaksi)
- 0,5 tl suolaa
- savuaromia (nestesavu chilikauppa.fi:stä n. 5 €)
- 1 rkl kuivattua persiljaa
- 1 tl basilikaa
+ reilusti öljyä paistamiseen

Mietin miksi taikina oli niin notkeaa ja erilaista kuin ennen, mutta olinkin unohtanut lisätä siihen korppujauhot, joita alkuperäisessä ohjeessa oli 0,5 dl, mutta kyllä tuo onnistui ilman niitäkin.

Toimi näin:
Puristele tofusta ylimääräinen neste pois mahdollisimman huolellisesti. Murenna se sitten kulhoon. Silppua sipuli ja valkosipuli ja lisää ne tofun joukkoon.
Lisää sitten mausteet, ja osa jauhoista. Surauta taikina tasaiseksi sauvasekoittimella tai muulla vastaavalla laitteella. Kokeile sitten kädellä taikinaa, lisää jauhoja kunnes taikina on enemmän taikinamaista ja pysyy koossa.
Paista sitten paistinpannulla runsaassa öljyssä miedolla lämmöllä, kunnes pyörykät on kauniin ruskeita.

torstai 26. helmikuuta 2009

Tomaattitofu (n. 4 annosta)


Tämä on ehdottomasti minun lempiruokani, ja kyllä, tämäkin ruoka on periaatteessa "sekoita ainekset, anna paistua, nauti" -pohjainen. Tämä ei tosin ole siitä halvimmasta päästä, mutta silti todella muokattava. En ole itse juuri muokannut alkuperäistä ohjetta.

Tätä varten tarvitset

1 pkt maustamatonta tai marinoitua tofua (maustamatonta tofua Vii Voanista Helsingistä 1,5 €/500 g)
1 prk tomaattimurskaa (Eldorado 500 g 0,76 € kirjoitushetkellä)
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna (200 g purkki öljyssä säilöttyjä 2,45 €)
1-2 sipulia silputtuna
pari valkosipulin kynttä silputtuna
1 paprika
öljyä
mustapippuria
paprikajauhetta
soijakastiketta/suolaa,
sekä yrttejä, jos haluaa.

Marinoi tofu haluamassasi marinadissa, mieluiten yön yli. Paista tofukuutiot öljyssä rapeiksi. Kun tofut ovat mielestäsi valmiita, lisää sipuli ja valkosipuli kuullottumaan hetkeksi. Lisää sen jälkeen paprika ja soijakastike/suola, sekoita, ja lisää tomaattimurska, aurinkokuivatut tomaatit, ja mausteet. Anna muhia keskilämmöllä 20-30 minuuttia.

Kannattaa pilkkoa kaikki ainekset ennalta, ennen kuin alat paistelemaan tofuja. Etenkin aurinkokuivatut tomaatit ovat parhaimpia pieniksi paloiksi pilkottuna, ja öljyliemeen säilötyt voivat olla vähän hankalia pilkkoa. Minulta on jo kertaalleen meinannut palaa pohjaan tofut sen takia, kun rupesin pilkkomaan kesken paistamisen aineksia. En ole kovin vikkelä sormistani ainakaan pilkkomisen suhteen.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Aamupalaksi jogurttia

Tämä on minun herkkuaamupalani, aina kun on varaa ostaa jogurttia. Tämä on vielä kaiken lisäksi terveellistä! Itse lisään jogurttiin aina pellavansiemenöljyä - mikä ei ole kovin hyvän makuista, mutta se on terveellistä - koska siihen maku peittyy hyvin.

Soijajogurtti (500 g) löytyy keskikokoisestakin K-marketista ja maksaa 1,95 €/purkki. Kuorelliset hampunsiemenet Ekolon nettikaupassa maksaa 2,40 €/200 g, kuoritut taas maksaa 5,50 €/150 g.

En nyt kirjoittele kaikkiin kohtiin kuinka paljon mitäkin tarvitaan, sillä sehän riippuu ihan siitä kuinka paljon jogurttiin tykkää tavaraa laittaa. Sen sijaan sanon mitä kaikkea jogurttiini yleensä laitan.

Aamupalaani yleensä sotken:

- maustamatonta soijajogurttia
- pakastemarjoja (yleensä mustikoita, mustaherukoita tms., marjojen ei tarvitse olla sulia sillä kylmät marjat on kivan raikkaita)
(- 1 tl pellavansiemenöljyä terveyssyistä)
- soijarouhetta
- hampunsiemeniä (näitä laitan ehkä kaksi ruokalusikallista)
- päälle siirrappia

torstai 19. helmikuuta 2009

Nokkos-sieni-perunavuoka eli mössö (5 annosta)


Lettupannu-blogin tämän ohjeen johdosta intouduin kokeilemaan saman tyylistä uuniruokaa.
Lopputulos ei kyllä ollut kovin kaunista katsella, mutta maistui kyllä!

Soijakermapurkki maksaa lähi Siwassa 1,29 € purkki.

Tarvitset:
5 pienehköä perunaa
3 pientä porkkanaa
n. 200 grammaa pakastenokkosta tai pinaattia
n. 3 dl rasia pakastettuja sieniä pienittyinä
reilu 1 dl soijarouhetta (+ vettä turvotukseen)
1 sipuli
purkki soijakermaa
vuoan voiteluun rasvaa
tilkka öljyä paistamiseen

Mausteita voi laittaa esimerkiksi: yrttiseosta, valkosipulia (jauheena tai tuoreena), rakuunaa, suolaa ja pippuria.

Toimi näin:
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Pese huolellisesti porkkanat ja perunat. Silppua sitten ne ohkaisiksi siivuiksi ja laita kulhoon. Sotke perunoiden ja porkkainoiden sekaan yrttiseosta ja rakuunaa.

En muistanut ottaa nokkosta ja sieniä sulamaan kovin paljon ennen ruuanlaittoa, joten laitoin tässä vaiheessa ensin sulamaan sienet ja vähän myöhemmin myös nokkosen. Laita myös soijarouhe turpoamaan. Silppua sitten sipuli ja heitä se sulaneiden sienten ja nokkosen kanssa pannulle. Mausta sitten mössöä valkosipulilla, suolalla ja pippurilla.

Rasvaa vuoka ja laita puolet peruna-porkkanaseoksesta pohjalle. Kaada sitten pinaatti-sieni-sipuli seos ja sen päälle soijarouhe. Laita päällimmäiseksi loput peruna-porkkanaseoksesta.
Kaada päälle soijakerma ja paista uunissa noin tunnin.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Wok (noin 6 annosta)


Tämä on taas näitä reseptejä, joita voi tehdä nopeasti pienellä vaivalla, ja on suhtkot halpaa ja yksinkertaista. Tämänkaltaista wokkia voi tehdä aivan miten itse haluaa, ja tästä versiosta on tullut yksi lempiruuistani.

Puoli kiloa tofua maksaa Helsingin Vii Voanissa 1,5 €, se on halvinta tofua mitä olen löytänyt.

Aineksiksi tarvitaan vain

500 g maustamatonta tofua
marinadi
vihanneksia (itse olen lähinnä ostanut 500 g pakastevihannespusseja)
nuudeleita oman maun mukaan (minusta neljä tai viisi pakettia Mama-nuudeleita on riittävä, kannattaa toki kokeilla muitakin nuudeleita vaihtelun vuoksi)

Pilko tofu sopivan kokoisiksi kuutioiksi ja anna marinoitua jääkaapissa mieluiten mahdollisimman pitkään. Riippuu marinadistakin, kuinka nopeasti se marinoi tofun. Joskus on hyvä antaa maustua yön yli, välillä pari tuntia riittää. Paista tofut sen jälkeen wokkipannulla, kunnes ne alkavat saada väriä. Mielestäni näitä saa paistaa aika kauan. Lisää tofujen joukkoon vihannekset ja anna paistua. Keitä myös nuudelit tässä vaiheessa.

Kun tofut ja vihannekset alkavat olla mielestäsi valmiita, valuta nuudeleista ylimääräinen neste pois ja kaada tofujen ja vihannesten päälle. Itse vähennän lämmön mahdollisimman alhaiseksi, peitän tofun ja vihannekset nuudeleilla ja annan vielä hautua viitisen minuuttia.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Maustetut kikherneet


Sainpas hyvän syyn käyttää kaapissa lojuneet kikhernepurkit! En erityisemmin pidä tölkkipavuista tai tölkkikikherneistä, joten niitä ei tavallisesti tule käytettyä. Tässä ohjeessa se tölkkimäisyys ei kuitenkaan haitannut, muuta kuin pienenä hajuna mikä tölkkipavuissa yleensä on, sekin olisi varmasti lähtenyt jos olisi jaksanut huuhtoa vähän huolellisemmin.

Resepti on lainattu suoraan Tamarind Heaven -blogista

Tarvitset:
- 2 tölkkiä kikherneitä (tahi ihan itse keitettyjä)
- 3 rkl oliiviöljyä
- ½ tl suolaa
- ½ tl mustapippuria
- 1 tl chilijauhetta
- 1/8 tl paprikajauhetta

Tarjoiluun ehdotettiin käytettäväksi limettiviipaleita. Minulta ei sellaista löytynyt tähän hätään, mutta hyvin nuo maistuvat ilmankin, vaikka limettiviipaleet kyllä varmaan olisi tuohon kiva lisä.

Toimi näin:
Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Huuhtele ja valuta kikherneet huolellisesti, sekoita sitten kulhossa öljy, pippuri ja suola ja lisää sitten kikherneet. Sekoita hyvin, kunnes kikherneet ovat maustuneet tasaisesti. Levitä kikherneet uunipellille yhteen kerrokseen ja anna olla uunissa noin 15 minuuttia välillä sekoitellen, kunnes kikherneet alkavat vähän saada väriä. Sekoita chili ja paprikajauhe keskenään
Ota sitten kikherneet uunista ja varista niiden päälle tasaisesti chili-paprikaseos. Paista vielä noin viisi minuuttia.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Suklaajäätelö (5 annosta)

Tämä on aika herkkua ja helposti tehtyä, variaatioita on varmasti niin paljon kun jaksaa keksiä. Joskin jos tekee marjajäätelöä niin itse laittaisin sekaan vähän enemmän sokeria kuin tässä reseptissä. Ohje on lainattu täältä ja sieltä voi myös kurkkia ehdotuksia millaisia muita makukokeiluja on tehty! Ohjeessa mainittu Beneviva on kyllä nykyään GoGreenia (olen kyllä kuullut että GoGreenia ei enää kohta saa mistään, täytynee sitten kokeilla jotain muuta merkkiä). Meidän lähikaupassa ei ollut mitään kauravaniljakastiketta, joten käytin soijavispiä, hyvää oli näinkin!

GoGreenin vispipurkki (2 dl) maksaa n. 1,85 € ja löytyy keskikokoisestakin K-marketista.

Tarvitset:
- 2 purkkia kauravaniljakastiketta tai soijavispikermaa
- 100-150 g tummaa suklaata (vegaaniset suklaat löydät täältä)
(- ripaus vaniljasokeria ja tavallista sokeria, näitä ei tarvitse varmaan jos tekee kauravaniljakastikkeeseen tuon, mutta ajattelin että soijakerma ei ole yhtä makeaa kuin kauravaniljakastike niin siksi lisäsin)

Tee näin:
Laita kattilaan vettä ja aseta sen päälle syvä lautanen. Pilko lautaselle suklaa palasiksi, ja anna sen sulaa rauhassa. Kaada sitten vispikermat/kauravaniljakastikkeet kulhoon ja vatkaa kuohkeaksi. Halutessasi lisää loppupuolella vatkausta sokerit.
Kun suklaa on sulanut niin kaada se kermavaahdon joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Annostele sitten suklaa-kermavaahto pakastinrasioihin ja pakasta. Jäätelö kannattaa ottaa sulamaan hetki ennen tarjoilua, sillä se on ihan kovaa suoraan pakastimesta ottaessa.
Itse pakastan jäätelön yhden-kahden annoksen rasioihin (tyhjät rasvapurkit hyötykäyttöön!), niin jäätelöä ei tarvitse uudestaan pakastaa pienen sulatuksen jälkeen.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Seitanpihvit (n. 20 kpl)


Tunnustettakoon. Tämä ei ole erityisen halpaa ruokaa, ja tässä on aika paljon aineksia mitä ei ihan kaikilta kotoa löydy. On nämä kyllä kuitenkin kokeilemisen arvoisia! Olen itsekin nimittäin jo kuukausi kaupalla kuolannut näiden pihvien perään. Tämän resepti on peräisin Yllin kyllin - herkkuja isolle ja pienelle joukolle -keittokirjasta, minun kokeilemista aiemmin esti että meiltä ei löytynyt kikhernejauhoja, nyt kun on niitä niin sain kokeiltua.
Muistakaa myös että resepteissä saa vähän soveltaa, ja etenkin toi keitinliemi ja marinadi on minusta vain ehdotukset, ei niissä mitään niin erityisen hyvää ollut ettei jokin muukin versio voisi onnistua yhtä hyvin.

Oluthiivahiutaleet maksaa 110 gramman pakkaus 4,80 euroa luomukaupasta.
Kikhernejauhot maksaa Ekolossa 6,50 €/500 grammaa, Turun Siwaily -liikkeessä ne kuulema maksavat 2,30 €/kilo.
Gluteenijauhot maksavat Ekolossa 2,50 €/250 gramman paketti.
Soijajauhot maksaa Ekolossa 2,50 €/300 gramman paketti, niitä löytyy myös ainakin isommista ruokakaupoista.


Tarvitset:

(pihveihin)
- 0,5 dl soijajauhoja
- 1 dl kikhernejauhoja
- 1 dl oluthiivahiutaleita
- 5 dl gluteenijauhoja
- 0,5 tl jauhettua inkivääriä
- 1 rkl soijakastiketta
- 2,5 dl vettä (minä laitoin tilkan enemmän)
+ öljyä paistamiseen

(mausteliemeen)
- 2-3 l vettä (laitoin itse vähän yli kaksi litraa, eikä kattilaan ois mahtunutkaan enempää)
- 1,3 dl balsamiviinietikkaa
- 0,3 dl soijakastiketta
- 0,3 dl siirappia
- 2 kasvisliemikuutiota

(marinadiin)
- 0,3 dl tomaattipyrettä
- 0,5 dl kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä
- 0,3 dl balsamiviinietikkaa
- 0,45 dl soijakastiketta
- 0,5 tl chilirouhetta
- 1 rkl paprikatahnaa (korvasin tämän 1 tl paprikajauhetta)
- 0,45 dl yrttimausteseosta (en tiennyt mitä tällä tarkoitettiin, laitoin n. 1 tl yrttiseosta)
- 1 tl curryjauhetta
- 3 tl valkosipulimurskaa
- 0,5 dl vettä


Toimi näin:

Tehdään ensin pihvitaikina. Sekoita sitä varten kaikki pihveihin tulevat kuivat aineet keskenään. Sekoita sitten soijakastike veteen toisessa astiassa, ja kaada neste kuivien aineksien joukkoon. Sekoita massa sileäksi taikinaksi, ja vaivaa sitä käsin 5-10 minuuttia. Muotoile taikina sitten kahdeksi pötköksi ja leikkaa siitä suhteellisen ohkaisia siivuja. Painele tai nuiji siivut sitten vielä ohkasemmiksi, siivut saa olla hyvinkin ohuita koska ne paisuvat keittäessä. Pihvit kannattaa asettaa keittämistä odottamaan erilleen toisistaan, sillä ne tarttuvat toisiinsa helposti kiinni.

Tee siiten mausteliemi. Mittaa siis kaikki siihen tulevat ainekset kattilaan, kiehauta se ja pudota pihvit yksitellen kiehuvaan veteen. Anna pihvien kiehua puolisen tuntia, voit tosin vielä tämän jälkeen jättää pihvit maustumaan liemeen vielä pariksi tunniksi (ekologinen kokki käyttää tosin liemen vielä hyväksi pihvien keittämisen jälkeen, liemessähän voi keittää vaikka makaronit tai riisit)

Sitten marinadin kimppuun. Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään isohkossa kulhossa, ja pyöritä pihvit marinadissa. Jätä ne sitten vielä marinoitumaan vähintään tunniksi mutta mielellään yöksi jääkaappiin.

Paista tai grillaa pihvit marinoinnin jälkeen kauniin ruskeiksi.

perjantai 30. tammikuuta 2009

Soijasuikalelisuke (n. 5 annosta)


Tämä kuulunee kategoriaan "joskus on kiva improvisoida..."

Tarvitset:
- kolme pienikätisen kourallista soijasuikaleita (250 gramman pussi maksaa keskikokoisessa K-marketissa 2,39 €)
- purkki soijakermaa (maksaa lähikaupassa 1,29 €)
- n. 3 dl purkki pakastettuja karvarouskuja (tai vaikka herkkusieniä)
- purkki ananaspaloja
- sipuli
- puolikas paprika
- n. 10 kirsikkatomaattia
- soijakastiketta
- pippuria ja suolaa
- tilkka öljyä paistoon

Toimi näin:
Keitä soijasuikaleet pakkauksen ohjeen mukaan, puristele niistä sitten ylimääräinen vesi pois. Laita sitten paistinpannulle tilkka öljyä ja paista hetki soijasuikaleita, ja lisää soijakastiketta loraus. Lisää sitten karvarouskut.
Silppua sipuli ja paprika sekä leikkaa kirsikkatomaatit kahtia.

Kun soijasuikaleissa on vähän väriä, lisää sipuli, paprika, tomaatit ja ananas. Anna niiden hetki saada väriä pannulla.

Lisää sitten soijakerma ja mausta, anna muhia hetki.

Nauti vaikka riisin kanssa, mukaan sopii hyvin sweet chili -kastike.

torstai 29. tammikuuta 2009

Patongit (3 kpl)

Nämä sopii mielestäni parhaiten sellaisiin herkutteluhetkiin kun tekee mieli kotitekoista Subway -tyylistä patonkia. Ei erityisen halpaa siis, kun huomioi täytteiden hinnat näin talvisaikaan kun tuoreet salaattiainekset maksaa kukkasia, patonkien tekeminen itsessään ei kuitenkaan maksa paljon.

Patonkien tekemiseen menee aikaa, mutta onneksi ainekset on sellaisia että pitäisi lähes tulkoon kaikilta löytyä kotoa milloin vain. Eniten kirpaisee kenties uunin turha päälläpito ja sen aiheuttama sähkön tuhlaus.

Ohje on lainattu Voisilmäpeliä -blogista


Tarvitset:

- kuivahiivaa pussillisen
- 1 rkl sokeria
- 3 1/2 dl vettä
- 9 dl jauhoja
- 2 1/2 tl suolaa
- tilkka öljyä

Mitä sitten tehdään:
Kaada hiiva, sokeri ja n. 40 asteinen vesi kulhoon, ja anna sen seistä 5-10 minuuttia tai kunnes seos vaahtoaa.

Lisää sitten seokseen puolet jauhomäärästä, ja sekoita huolellisesti. Lisää sitten suola ja loput jauhosta, ja sekoita.

Vaivaa taikinaa n. 10 minuuttia kunnes taikina ei tartu enää sormiin ja on rakenteeltaan kimmoisaa.

Levitä tilkka öljyä isohkon kulhon reunoille ja laita taikina siihen kohoamaan vähintään puoleksitoista tunniksi.

Kun taikina on kohonnut, laita uuni lämpiämään 250 asteeseen ja laita sinne uunin kestävä kulho täynnä vettä, sekä pelti valmiiksi kuumenemaan. Veden on tarkoitus höyrystyä uunin lämpiämisen aikana.

Kaada taikina jauhotetulle leivinalustalle ja jaa se kolmeen osaan, käsittele yksi pala kerrallaan.

Levitä taikinapala varovasti (tarkoitus on pitää taikina mahdollisimman kuohkeana ja varoa taikinassa olevia ilmakuplia) neliönmalliseksi palaksi ja taita se vastakkaisilta reunoilta yhteen, puristele saumakohta niin että se pysyy yhdessä. Taita taikinapala vielä kerran saumakohdalta kahtia ja puristele uusi saumakohta kiinni

Käännä pala sitten saumapuoli alaspäin, ja pyörittele patonki varovasti vähän pidemmäksi ja ohuemmaksi pötköksi. Toista toisillekin palasille.

Anna patonkien kohota 30-60 minuuttia leivinpaperin päällä, ja siirrä se sitten varovasti uunista otetulle pellille. Tee muutama viilto kunkin patongin päälle ja siirrä patongit uuniin.

Paista 20-30 minuuttia kunnes patongit ovat kauniin keltaruskeita. Anna vielä jäähtyä parikymmentä minuuttia ennen nauttimista.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Maustetut leipäpalat


Onko leipiä, jotka ovat lojuneet keittiössä jo niin kauan, että alat epäilemään niiden tuoreutta? Ei hätää, voit melko vaivattomasti loihtia itsellesi pikkupurtavaa leivistä, joista et tiedä, ehditkö sellaisenaan syödä. Tarvitset käytännössä vain

leipää
öljyä
mausteita

Leikkaa leipä sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Tee sen jälkeen mausteseos. Kaada öljyä keskikokoiseen kulhoon sopivan kokoinen kerros. Lisää sen jälkeen mausteita oman maun mukaan, itse pidän chilistä, mustapippurista, valkosipulijauheesta, paprikajauheesta ja sen sellaisesta. Maista välillä seosta pienen tipan verran silloin tällöin, kunnes olet tyytyväinen makuun. Laita samalla uuni lämpiämään 100 asteeseen.

Pyörittele leivänpalasia mausteseoksessa vapaasti valitsemallasi tavalla. Mausteseosta ei tarvitse olla paljonkaan leivän päällä, etenkin jos olet tehnyt siitä tujua. Asettele palaset pellille. Tähän mennessä uuni on varmaan jo 100 asteessa, joten laita ne uunin alatasolle. Anna paistua noin puoli tuntia, ja alenna sitten 50 asteeseen. Odota toiset puoli tuntia, ennen kuin otat uunin pois päältä. Anna leipien tällöinkin vielä olla jälkilämmöllä.

Ideana olisi saada leivistä rapeita ja maukkaita. Niistä saa hyvin nopeasti vain rapeita, paitsi jos pitää noen mausta. Kannattaa maistaa leipiä silloin tällöin, jos edellä kuvatun prosessin jälkeen ne ovat vielä hiukan sitkeitä tai pehmeitä sisältä, lämmitä uuni takaisin 50 asteeseen.

Ekologinen kokki paistaa ensin ruokaa korkeassa lämpötilassa, ja valmistaa nämä leivät jälkilämmöllä.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Kikhernemunakas


Tämä on varsinaista pikaruokaa! Sen valmistamiseen ei kulu kuin hetki, ja täytteitä voi vaihdella mielentilan mukaan. Siivutettu tomaatti toimii esimerkiksi mainiosti. Sen huomasin kyllä, että mausteita saa laittaa reilusti että ne maistuvat.

Kikhernejauhot maksaa Ekolossa 6,50 € 500 grammaa, ja joistain luomukaupoistakin niitä pitäisi löytyä. Halvimmalla olen löytänyt niitä kuitenkin Silkkitieltä Jyväskylästä, jossa kilo maksoi vain kolme euroa.

Tarvitset:

1 dl kikhernejauhoja
1 dl vettä
1/2 paprika
1/2 sipuli
herkkusieniä
öljyä paistamiseen
reilusti mausteita

Tarvikkeiden löytämisen jälkeen:
Pilko sipuli ja paprika, laita ne sitten pannulle kuulottumaan.
Sotke sillä välin kikhernejauhot ja vesi keskenään, lisää mausteet. Kun sipuli on saanut sopivasti väriä itseensä, lisää gramjauho-vesi -seos pannulle. Anna paistua pari minuuttia, kunnes munakas on hyytynyt, käännä se sitten ympäri ja anna paistua vielä hetki.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Pizza (1 n. 35cm halkaisijan paksupohjainen pizza)


Eli jokaisen ruokakaappeja tyhjentävän opiskelijan ystävä. Pizzassa saa toteuttaa omaa pientä anarkistiaan: sääntöjä ei ole, kaikki on mahdollista. Heitä kaikki syötäväksi kelpaava täytteeksi. Älä kuitenkaan täytä liikaa, koska muuten pizzaa on hankala pitää koossa.

Taikina

1,5 dl vettä
15 g tuorehiivaa
1/2 tl suolaa
2 rkl öljyä
3 dl vehnäjauhoja

Sekoita aineet ja laita kohoamaan lämpimään paikkaan.
Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, niin ala kaulitsemaan sitä.
Länttää sitten päälle täytteitä oman maun mukaan, pohjalle on tietysti hyvä laittaa jotain tomaattipyrettä etäisesti muistuttavaa tahi ihan ketsuppia. Viime pizzaan heitimme turvotettua soijarouhetta, herkkusieniä, ananasta, oluthiivahiutaleita ja seitanpihvien rippeet.
Pizza menee hyvin ilman juustoakin, mutta jos on äveriäs olo niin kannattaa kokeilla Cheezly -mozzarellaa päälle (löytyy ihan keskikokoisista marketeista juustohyllyiltä, hintaa en tähän hätään muista mutta aika kallista se on).

Paista 225 asteessa noin 10 tai 15 minuuttia, riippuen vähän pizzan koostumuksesta. Hyvä yleisohje on, että pizza on valmis silloin kuin taikina on sopivan ruskeaa ja keittiössä leijailee maukas tuoksu.

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Makaroonilaatikko (n. 4 annosta)


Makaronilaatikko kuuluu varmasti kivoimpiin perusruokiin, mikä on kohtalaisen vaivaton tehdä ja maistuu aina. Teen monesti aika ison erän makaronilaatikkoa ja pakastan siitä osan, jolloin pakastimessa on jotain ruokaa niihin hetkiin kun ei vaan huvita tehdä mitään. Makaronilaatikkoon periaatteessa ei tarvitsisi muuta kuin makaroneja, soijarouhetta ja ehkä vähän sipulia, mutta on kuitenkin monta tapaa saada siihen enemmän makua ja vaihtelua.

Soijakerma maksaa meidän lähikaupassa 1,29 €, muuta ihmeellistä ainesta tähän ei taida tullakaan (oluthiivahiutaleiden hinta löytyy edellisestä reseptistä).

Tarvitset:
2 dl (tummaa) soijarouhetta
3,0 dl vettä
kasvisliemikuutio
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa (esimerkiksi nämä voi ihan hyvin jättää pois)
4 dl makaroneja
loraus soijakastiketta
mustapippuria
soijakermaa
oluthiivahiutaleita (voi jättää pois)

Rasvaa voiteluun (tai leivinpaperi)

Toimi näin:
Murenna soijarouheen sekaan kasvisliemikuutio ja kaada päälle lämmintä vettä, anna soijarouheen turvota.
Laita makaroonit kiehumaan.
Silppua sipuli ja valkosipuli, raasta porkkana. Paista ne sitten pannulla kullanruskeiksi. Lisää sitten sipulien ja porkkanaraasteen joukkoon turvotettu soijarouhe, soijakastike ja mustapippuri.
Voitele tällä välin vuoka, tai vaihtoehtoisesti leikkaa siihen sopiva pala leivinpaperia. Levitä puolet kypsistä makaroneista vuoan pohjalle, sitten soijarouhe-sipulisekoitus ja päällimmäiseksi loput makaronit. Kaada päälle soijakerma ja ripottele viimeiseksi oluthiivahiutaleita.

Paista 175 asteessa noin tunti.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Seitanpihvit (3 kpl aika isoja)

En ole ennen tehnyt seitania gluteenijauhoista, kun olen aina tykännyt vääntää niitä vehnäjauhoista, vaikka se aika työlästä onkin ollut. Gluteenijauhoilla on kyllä ehdottoman paljon nopeampaa ja helpompaa tehdä seitania, etenkin positiivista mielestäni on että seitantaikinan saa silloin jo lisättyä mausteita, toisin kuin vehnäjauhoilla teosta.

Olen kuullut että monet eivät tykkää seitanista jossa ei ole mukana gramjauhoja, koska se on ilmeisesti kumisempaa ilman niitä. Minulla ei valitettavasti ole kuitenkaan vielä gramjauhoja kotona kokeiltavina, joten tein seitania nyt ilman niitä. Minua ei toisaalta "kumisuus" haittaakaan, pidän siitä että seitanissa on purtavaa ja sitkeyttä. Lettupannu -blogissa on hyvät kuvalliset ohjeet seitanin tekoon.

Oluthiivahiutaleet maksoivat 4,80 € 110 gramman pakkaus luontaistuotekaupasta, ne voi kuitenkin jättää ihan hyvin poiskin. Gluteenijauhot maksavat Ekolossa 2,50 € 250 gramman paketti. Soijajauhot maksaa Ekolossa 2,50 € 300 gramman paketti, niitä löytyy myös ainakin isommista ruokakaupoista.

Tarvitset:

2,5 dl gluteenijauhoja
0,5 dl soijajauhoja
0,25 dl oluthiivahiutaleita
mausteita maun mukaan (paprikajauhe, chili, valkosipuli, mustapippuri jne.)
loraus soijakastiketta
loraus öljyä
vajaa 2 dl vettä

Lisäksi keittovettä ja kasvisliemikuutio, sekä haluamasilaista marinadia.

Sotke kuivat aineet keskenään ja märät ainekset keskenään. Lisää sitten neste kuiviin aineksiin, sekoita. Vaivaa taikinaa noin kymmenen minuuttia, seitanista pitäisi tällöin tulla säikeistä.
Tee massasta sitten sopivan kokoisia paloja (huomioi että seitan turpoaa keitettäessä) ja keitä niitä n. 20-30 minuuttia, kunnes palaset kelluvat. Marinoi sitten seitania vähintään pari tuntia, mieluiten yön yli. Lopuksi paista siivut sopivat ruskeiksi.

tiistai 13. tammikuuta 2009

Tofupihvit (n. 3-4 annosta)

Tämä on helppo perusohje, jolla saa hyviä tofupihvejä pienellä vaivalla. Tässä käytetty tofu on ostettu Helsingistä Vii Voan -nimisestä kaupasta, jossa puolen kilon paketti maksaa 1,20 euroa. Muussa tapauksessa esimerkiksi lähikaupasta ostettu maustamaton tofu on aika suolaisen hintaista. Kannattaa tehdä joskus ristiretki etelän lämpöön ja ostaa kerralla suuri määrä tofua pakastimeen.

1 pkt maustamatonta tofua (500g)
marinadia (omatekemää tai valmista)
korppujauhoja

Viipaloi tofumötikkä haluamiisi palasiin ja tee marinadi. Anna tofun marinoitua maustehässäkässä jääkaapissa vaikka yön yli. Ennen kuin alat paistamaan, kieritä palasia korppujauhossa ja heitä pannulle. Paista kunnes ovat sopivan meheviä tahi rapsakoita.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Soijapyörykät (n. 3 annosta)

Näiden teossa epäonnistuin. Ohjeessa jota seurasin (löytyy täältä) kehotettiin silppuamaan sipuli ja paprika pieneksi, ja suhtauduin käsitteeseen "pieni" liian suuripiirteisesti, joten pyörykät eivät oikein tahtoneet pysyä koossa. Maultaan ne kuitenkin olivat hyviä, joten ei kannata pelätä näiden kokeilua, mutta silputkaa sipuli ja paprika tosissaan aika pieneksi silpuksi.

Gluteenijauho on ihme tavaraa, siitä saa tehtyä seitania todella helposti ja nopeasti verrattuna tavallisiin vehnäjauhoihin, tässä sen tehtävä on kuitenkin ymmärtääkseni pitää pyörykkäaines koossa. Gluteenijauhoja ei ihan tavallisista kaupoista yleensä löydy, mutta esim. punnitse ja säästästä sitä yleensä löytyy ja muista ekokaupoista. Jos sellaista ei ole lähellä niin niitä voi myös tilata Ekolosta, jossa ne maksaa 2.50 € 250 g pussi (tuollaisesta pussista tulee noin puoli kiloa seitania)
Soijarouhe puolestaan maksaa pari euroa tai vähän päälle, sellainen puolen kilon pussi. Sitä löytyy ihan tavallisista ruokakaupoistakin.


Pyöryköihin tarvitset:

2 dl soijarouhetta
1 dl vettä
2 rkl soijakastiketta
1/2 tl pippuria
3 rkl ketsuppia (tai tomaattipyrettä, minä käytin mitä kaapista löytyi)
1 pieni sipuli
1 pieni paprika
1/4 dl gluteenijauhoa
1/2 dl vehnäjauhoa
1 rkl öljyä


Toimi näin:

Laita soijarouheen joukkoon vesi, sekä pippuri ja soijakastike, anna soijarouheen turvota.
Pilko sillä välin sipuli ja paprika ihan pienen pieneksi. Älä siis suuripiirteisen pieneksi kuten minä tein. Lisää silppu sitten pyörykkätaikinaan. Lisää sitten ketsuppi, öljy ja jauhot ja sekoita.
Pyörittele sitten kosteilla käsillä massasta pyöryköitä ja paista ne paistinpannulla öljyssä.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Suklaahippukeksit (24 tosi isoa keksiä)

En jostain syystä kauhean usein keksejä tee, vaikka ne kohtalaisen helppoja onkin valmistaa. Eilen kuitenkin oli oiva tekosyy tehdä keksejä, kun kaverin piti tulla käymään vierailulla. Valitettavasti kyllä kaveri sairastui, eikä päässyt käymään, mutta jäipähän enemmän keksejä minulle.
Näiden reseptin poimin täältä:
Nämä oli kyllä kivan helppoja valmistaa, eikä tarvinnut edes ostaa mitään ihmeellisiä aineksia.

En ole erityisen itsevarma sellaisten reseptien kanssa missä täytyy korvata kananmuna jollain muulla, eikä kerrota tarkkoja määriä mitä käyttää, mutta kyllä nämä silti onnistui passelisti, vaikka välillä mieltäni vaivasi pieni epäillys.

Näihin tarvitset:
5 1/3 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
½ tl suolaa
225g pehmeätä Keijua
2 1/3 dl fariinisokeria
reilu 1 dl sokeria
reilu 2 rkl soijajauhoa ja tilkka vettä
vaniljasokeria
rouhittua tummaa suklaata

Toimi näin:
Lämmitä uuni 180 asteeseen. Sekoita jauhot, ruokasooda ja suola kulhossa. Vatkaa sitten toisessa kulhossa pehmennyt rasva, ja sokerit (tavis, vanilja ja fariinisokeri) keskenään, sekoita sitten soijajauhoista ja vedestä tehty seos taikinaan. Vatkaa sitten vähän kerrallaan kuivat aineet sokeri-rasva seokseen, tähän kannattaa käyttää sähkövatkainta.

Lopuksi lisää mieleisesi määrä suklaarouhetta joukkoon. Mielestäni myös pähkinärouhe sopisi hyvin joukkoon, jos pelkkä suklaa kuulostaa tylsältä.
Tee sitten lusikan avulla leivinpaperilla vuoratulle pellille keksimassasta nokareita, ja paista n. 15 minuuttia. Anna keksien jäähtyä uunista tultuaan ennen kuin siirrät ne pelliltä, että keksit ehtivät kovettua kunnolla.

torstai 8. tammikuuta 2009

Perunalohkot (3 annosta)


Nämä perunat sopivat erinomaisesti vähän suolaisemmaksi ruuaksi sellaisiin hetkiin kun ei tee mieli mitään kunnon ruokaa, mutta haluaa napostella jotain asteen verran laadukkaampaa kuin sipsit tms. Näiden kanssa sopii hyvin soija- tai tofupyörykät tai miksei vaikka soijasuikaleetkin, näin niistä saa tukevamman aterian.
Näiden hinnaksi ei tule paljon mitään, perunat kun ovat halpoja ja mausteissa voi soveltaa makunsa mukaan.

Tarvitset:
1 kg isoja perunoita
ison lorauksen öljyä
mausteita

Toimi näin:
Pese perunat hyvin ja pilko ne niin että yhdestä perunasta tulee 6-8 lohkoa. Laita sitten uuni lämpiämään 225 asteeseen. Tee sitten mausteöljy, kaada lautasella iso loraus öljyä ja sotke siihen makusi mukaan mausteita. Minä käytin perunamaustetta, valkosipulia, chiliä ja mustapippurirouhetta. Mausteita saa laittaa niin että öljy on kohtalaisen ”jähmeää” mausteista. Pyörittele sitten perunalohkoja mausteöljyssä ja ne tämän jälkeen pellille.
Paista perunat keskitasolla noin 40-45 minuuttia kunnes perunat on kypsiä ja rapeita.