Mitäs me syödään?

On aika hankala erottaa mikä täällä on nepalilaista ruokaa, ja mikä tuotu jostain muualta. Ilmeisesti paljon vaikutteita keittiöön tulee luonnollisesti Intiasta, mutta myös Tiibetistä. Monet täällä tarjoiltavat ruuat ei siis ole täältä kotoisin, mutta koska tänne tulevan on hyvä tietää vähän ennalta mitä joidenkin ruokien nimet tarkoittaa, niin tässä pieni kuvaus ruuista mitä täällä syödään:

Momot on vähän niin kuin raviolia, ne on siis erilaisilla kasviksilla (yksissä syömissäni oli mielestäni joukossa myös riisinuudeleita ja toisissa taas murennettua tofua) ja mausteilla täytettyjä taikinakuoria jotka on keitetty tai uppopaistettu (me ollaan syöty vain paistettuja). Näitä sitten dippaillaan erilaisiin kastikkeisiin ja nautitaan. Täällä tykätään paljon momoista, ja nämä eivät ole aina kasvistäytteellä, joten täytyy muistaa tilata aina erikseen kasvismomoja. (Täällä myydään paitoja, joissa lukee I *sydän* Momo's, samaan tyyliin kuin I love NY -paidoissa)

Chapat (toisinaan olen kuullut tästä puhuttavan swarina, en tiedä onko niillä mitään eroa, vai onko kyse vain eri nepalissa käytetyjen kielien termeistä samalle asialle) on vehnä-öljyleipänen. Sen valmistaminen on niinkin yksinkertaista että sotketaan vehnäjauhoihin sen verran vettä että massaa pystyy muovailemaan, sekä tilkka öljyä. Tämän jälkeen taikina jaetaan pieniin palohin, jotka kaulitaan vehnäjauhojen avulla samalla hartaudella pyöreiksi, kun Suomessa kaulitaan karjalanpiirakkataikinaa. Nämä lätyskät uppopaistetaan öljyssä nopeasti, ne ei saa ruskettua, mutta ne saa turvota, ja luultavasti turpoaakin. Läpyskät asetetaan paperitetulle astialle, missä ylimääräinen öljy saa valua pois. Nämä eivät ylläripylläri maistu oikeastaan yhtään miltään, mutta on ihan kivaa vaihtelua ruuan kanssa ainaisen riisin ja daalin seuraksi.

Chowmein tarkoittaa paistettuja nuudeleita. Nämä tehdään yleensä ihan tavallisista vehnäpussinuudeleista, jotka keitetään ilman mausteita, ja kun ne on keitetty niin valutetaan keitinvesi pois. Sitten kuumennetaan isohko loraus öljyä, lisätään sinne haluttu määrä ylimääräisiä kasviksia ja lopuksi nuudelit ja mausteet. Sitten sotketaan niin että nuudelit ei jämähtäisi pannuun, ja käristetään hetkinen.

Samosat on vähän kuin kolmionmallisia momoja, mutta nämä on aina uppopaistettu, ja taikinakuori on ohuempi ja kerrosmaisempi (olen jo nähtävästi ehtinyt unohtaa suomalaisia sanoja, mut sanotaankohan sitä lehtitaikinaksi?). Nämä ovat täytetty kasvismassalla, missä on perunaa ym. Näitä löytyy vähän jokaisesta katukeittiöstä ja hinta on jossain 15 rupiin tienoilla, nämä sopii hyvin rasvaiseksi välipalaksi kun pelkkä hedelmä ei riitä täyttämään vatsaa.

Paikallinen tee taas on periaatteella paljon ja vähän enemmän sokeria, vähän itse teetä ja iso loraus maitoa (mahdollista pyytää myös mustana), aiheuttaa mukavan sokerihumalan heti aamusta. Lastenkodilla maitoteetä juodaan vain harvoin, ja olen myös kuullut että musta tee on tällä hetkellä todella muodikasta, sillä maito koetaan terveydelle haitalliseksi ja lihottavaksi. Sokeri ei kuitenkaan ole boikottilistalla, kunnon nepalilainen tee tehdään niin että viiteen kupilliseen kiehuvaa vettä lisätään yksi ruokalusikallinen mustaa teetä ja seitsemän KUKKURALLISTA lusikallista sokeria.

Yllättäen tofua täällä syödään yllättävän vähän. Sitä kyllä löytyy useimpien ruokalistojen menuista, mutta usein vain parin ruoka-annoksen verran. Tosin täällä syömäni tofu on kuitenkin ollut aika mieleenpainuvan hyvää. Se on monesti osattu paistaa pinnalta rapeaksi, ja osataan tarjota todella tulisena. Joskin eräässä vähän arvokkaammassa ravintolassa, missä ruoka-annokset maksoi kolmen euron pintaan niin tofu oli ällöintä ikinä, mut yksikään paikka missä ruoka maksaa kaksi euroa tai vähemmän ei ole vielä tehnyt tofupettymystä.

Yksi ruokayllätys täällä oli kun vähän aikaa sitten tilasin ensimmäisen kerran ravintolassa salaatin, ja poltin suuni täydellisesti sen kanssa (suu ja eritoten huulet oli tulessa vielä monta tuntia syömisen jälkeen). Nähtävästi chili sopii välillä ihan joka paikkaan. Salaatit on täällä ollut aika vihannespainotteisia. Porkkanaa ja kaalia löytyy, ja retiisiä tarjotaan todella monesti.

Mutta ei pidä unohtaa että täällä kuitenkin valtaosa ihmisistä syö kaksi kertaa päivässä daal bhaatia: riisiä ja linssikastiketta joka tarjotaan monesti curryllä ja tulisella azaarilla. Sitä mekin täällä syödään päivittäin, ja muita herkkuja ja vain vapaapäivinä. Daal bhaat on myös juhlaruoka, mutta juhlissa erilaisia curryja on tarjolla enemmän, ja jos oikein herkutellaan niin syödään kalliimpaa riisiä (jotain jasminriisiä), ja tämän sekaan saatetaan laittaa kuivahedelmiä ja pähkinöitä. Tämä on minunkin mielestäni oikein hyvää, vaikka ajatus riisinsyönnistä muuten välillä melkein itkettää.
Riisi on täällä jokapäiväinen ruoka, mutta silti iso herkku, ja naiset jotka haluaa laihduttaa jättää juuri riisin pois ruuasta ja syö sen sijaan vaikka perunaa tai leipää. Tällälailla on kuitenkin hankala olla pitkään aikaan, koska paikallisten mielestä riisi on niin hyvää. Että sillälailla.

Daal Bhaat

Daal bhaat tarkoittaa yksinkertaisesti linssiä (daal) ja riisiä (bhaat), joita nepalilaiset syövät kaksi tai kolme kertaa päivässä. Orpokodilla sitä syödään kaksi kertaa päivässä, aamulla 8-9 aikaan ja illalla 6-7 aikaan. Riisin ja linssikeiton kanssa tarjoillaan myös yleensä todella hyvää currya. Mielestäni linssikeitto ei ole järin voimakkaasti maustettu, ja curry taas voi olla todellakin tulinen.

Ainakaan ensimmäisen viikon aikana Daal Bhaat ei ole tullut korvista ulos, ja side orderina curry tai joku muu härpäke on ollut aina vähän erilailla tehty. Kirjoituspäivänä meillä oli soijapaloja ja eilen oli perunoita. Olen välillä miettinyt, miten ravintopitoista ruokaa Daal Bhaat + curry voi olla. Linsseissä on proteiinia ja muita tärkeitä ainesosia, mutta riisissä ei ole oikein mitään, sillä täällä syödään valitettavasti suurimmaksi osaksi valkoista riisiä.

Riisiä Nepalissa kasvaakin todella paljon, ja Chitwanin reissulla ei voinut kuin vain ihmetellä, miten nepalilaiset saavat riisin kasvamaan melkein missä vain. Maaseudulla monien mäkien rinteillä on riisiterasseja, ja melkein jokainen hedelmällinen maapala on valjastettu riisin kasvatukseen. Riisisadon jälkeen aletaan kasvattamaan vehnää (wheat, ei weed, niin kuin me ensimmäiseksi kuulimme).

Daal Bhaatiin tarvitaan siis vain

riisiä
linssejä
vettä
mausteita (linsseihin, suolaa ja turmerikkia)

Linssikeitossa on reilusti vettä, joten kyse ei ole meidän yleensä tekemästämme linssimuhennoksesta, jossa pikemminkin sekoitetaan vesi linsseihin, eikä päinvastoin. Ilmeisesti tässä linssikeitossa käytetään vihreitä linssejä, ja lopputulos on hyvin keittomaista. Sekoita sekaan suolaa ja turmerikkia makuun.

Riisi kannattaa ensin pestä huuhtelemalla se useaan kertaan. Näin poistetaan riisistä se pöly, mikä siihen on kertynyt kun kotipaikkakuntasi maanteillä on jyristellyt lyijybensaa käyttävät riksat, mikrodösät ja kuorma-autot. 50 kilon riisisäkkejä on myös heitelty varmasti lavalta toiselle, ja niiden päällä on istunut karrvaiset paskajaskat.

Riisi keitetään ihan normaalisti puutulella. Muista varmistaa, ettet jättänyt eilen pilkkomasi puut ulos monsuunisateen armoille, jolloin puun sytyttäminen on aika kinkkinen homma. Käyttämäsi rautapönttö kannattaa myös puhdistaa. Myös astia, jossa keität riisit, kannattaa valella savella ulkopuolelta, jolloin noki on helpompi pestä pois. Keittele riisiä kunnes se on kypsää. Riisiä ei tarvitse maustaa.

Riisi ja linssit keitetään yleensä yhtä aikaa, ja emme päässeet henkilökohtaisesti todistamaan linssien keittoa, vaan keskityimme riiseihin. Side orderina teimme perunoita riisien jälkeen. Perunoihin käytetään reilusti öljyä ja mausteita, ja teimme perunat seuraavista aineksista:





perunaa
öljyä
fenuqinvarsia
suolaa
turmerikkia
kuminansiemeniä



Pilko ensin perunat kokkiveitsellä leikkuulaudalla, tai kuten kuvassa, lattialla nepalilaisella vetsellä jalkojen välissä pienen pieniksi kuutioiksi.
Käytä laakeaa astiaa, vähän kuin wok-pannua, ja levitä paljon öljyä pohjalle. Perunoita ei ihan uppopaisteta, mutta öljyä tulee olla niin paljon että jokainen perunanpala on öljynpeitossa. Kuumenna öljy kuumaksi, tiedät että öljy on tarpeeksi kuumaa kun tiputat pari kuminan siementä öljyyn ja odotat että ne on muuttunut mustaksi. Muista, ettei vesi saa joutua kosketuksiin öljyn kanssa. Lisää vielä kokonainen chili öljyyn, ja pudottele perunat varovasti mutta nopeasti pannulle, ja kääntele perunoita ahkerasti. Mausta häpeilemättä kaikella, mitä sinulta sattuu löytymään. Lopputulos on varmasti aina erilainen. Anna perunoiden käristä kypsiksi, mutta älä anna palaa pohjaan.

Tähän mennessä aamaa on varmasti saanut linssit keitettyä, ja palauta mausteet hänelle. Nauti riisi, linssit ja potaatit asiaankuuluvalla hartaudella. Muista, että riisi on pääruoka, eivät potaatit, ja perunacurrya kannattaa ottaa vain muutama reilu lusikallinen. Vaikka potaateistasi tulikin taivaallisen herkullisia, älä ahmi niitä liikaa. Muista nauttia myös linsseistä ja riisistä. Jos riisi-linssi -yhdistelmä kuulostaa liian tasaiselta, muista, että Suomessakin ahmitaan keitettyjä perunoita ja väitetään niiden olevan "maukkaita" tai "terveellisiä". Talon Äijän tahi Ämmän tehtävä on syödä perunoiden paistamisen yhteydessä käristetty chili, häntä varten kannattanee varata vähän ylimääräistä vettä.

Ruokajuomana käy vesi, tai jos satut tulemaan etelä-euroopasta, Carlsberg, Tuborg, San Miquel ja Everest saattavat kiinnostaa enemmän. Rohkeampi yksilö saattaa myös haluta rakshia, Nepalin vastinetta kiljulle. Vastuuntuntoinen vapaaehtoinen pitäytyy kuitenkin vedessä, ja muutenkin sellaiset herkut kuten nuudelit, pitsat ja leivokset kuuluvat Thamelin turistighettoon. "Aikuisille" (=yli puolitoistametrisille pikkupojille) vinkiksi paikalliset viinat ovat kuulemma saamastamme ennakkotiedosta huolimatta korkealaatuisia, ja Nepalissa on muutamia arvostettuja tislaamoja. Toista se on kuulemamme mukaan ei niinkään kaukana kuin Indonesiassa, jossa paikalliset "vodkat", "viskit" ja "rommit" ovat vain samaa litkua eri väriainaineilla. Lähdekirjallisuutta lainataksemme, "riisistä se on tehty ja pontikalta se maistuu".

Toivottavasti Daal Bhaat -kokeilusi valottaa hiukan enemmän nepalilaista ruokakulttuuria. Yli 20 miljoonaa nepalilaista syö tätä safkaa päivittäin, mutta eipä täällä muutakaan oikein ole kuin riisiä ja linssejä. Riisistä saa kyllä tehtyä muitakin todella herkullisia ruokia, ja olemme törmänneet muutamiin aivan erikoisiin ilmestyksiin. Siitä kuitenkin seuraavalla kerralla.

Syö ruokasi niin nopeasti että kuvaaja ei ehdi ottamaan kuvaa.

Ruokailusta Nepalissa

Ruokablogin kirjoittajina oltiin tänne tullessamme tietysti kuola suupielestä valuen ja sormet näppäimistöllä kuumotellen odottamassa mitä ihania makunautintoja tulemme kohtaamaan. Tai no nyt vähän saatoin liioitella, mutta kuitenkin jännäilimme mitä kaikkia kasvisruokia maasta löytyy, onhan täällä sentään iso osa kansasta suurimman osan elämästään kasvissyöjiä.

Noh. Tästä siis päädyimme tilanteeseen että ensin hengailimme muutaman päivän Thamelissa guesthousissa, jolloin söimme sitä mitä maksoimme, ja elämyshaluisina (tai sitten ihan vaan piheinä/säästäväisinä/sniiduilevina) ihmisinä halusimme tietty syödä pienissä paikoissa jotka sijaitsevat hämärillä sivukujilla ja paljastuu joko ykkösluokan elämykseksi (kuten iso kasvismomoannos jotka söin kuudellakymmenellä sentillä jonkin sortin kiinalaisessa) tai sitten "no olishan se pitänyt arvata, kun se oli niin halpa paikka" pettymyksissä. Pääosin kuitenkin pitäydyttiin niissä halpaakin halvemmissa paikoissa koska kalliit ravintolat on täynnä voileipiä, pitsoja ja pasta-annoksia ja niissä ruoka ei muutenkaan ollut niin hyvää.
(Kuvassa Kaisla syömässä kasviscurrya naan-leivällä ja inkiväärimehulla organic cafeessa, oli muuten tulista mehua!)

Täällä orientoitumisleirillä taas ruokaelämykset ovat olleen vieläkin... hmm... erikoisemmat. Ensimmäinen ateria mitä täällä söimme pasta-annos. Sitten olemme syöneet mm. hampurilaisia, ranskalaisia, kevätrullia, perunakuutioita ja riisipuuroa. Vain muutaman kerran olemme syöneet riisiä ja linssikastiketta. Aamiaiseksikin ollaan syöty lettuja, pikakahvia ja valkoista paahtoleipää! Ainut iso ero ollaan huomattu kotoisiin asioihin on että kaikkeen mahdolliseen laitetaan mahdollisimman paljon sokeria. Paikalliseen chiyaan eli teehen tämä "neljä mitallista sokeria ja kaksi mitallista teetä" tapa oltiinkin jo omaksuttu, mutta että kahvikin maistuu vain sokerilta ja hedelmäsalaattiin täytyy laittaa sokeria, niin alkaa jo kuulostaa että hammaspeikoilla on aikamoiset bileet.
No me oltiin tietenkin eniten hämmentyneitä tällaisesta hampurilaisravinnosta, mutta ei sanottu tai kysytty mitään koska ei haluttu olla loukkaavia. Myöhemmin sitten selvisi että koska tulemme todennäköisesti syömään joka ikinen päivä orpokodeilla riisiä ja linssimuhennosta, niin meitä ei ole haluttu liikaa ennalta kyllästyttää näillä aineksilla.

Kuitenkin se mitä olen täällä syönyt paikallista (tai osin tiibetiläistä kuten momot ymmärtääkseni on ja osin tietysti intialaista) ruokaa on ollut hurmaavaa. On ihana kun ravintolassa liharuuat on usein eristetty omaan pieneen laatikkoonsa ja kaikki muu on kasvista. Ihanaa on myös se että täällä orientaatioleirillä kaikki on kasvisruokaa, jopa hampurilaiset. Jos lihaa on tarjolla se on ollut erillisessä kipossa josta sitä voi lisätä omaan ruokaansa. Kasvissyöjiä meidän kymmenenhengen vapaaehtoisporukasta on ymmärtääkseni neljä, mutta kaikki täällä tuntuvat joka kerta valitsevan kasvisruuan, joten vaikka lihaa olisi tarjolla niin se ei usein mene kaupaksi.
Toinen huomio ruuissa on se että olin odottanut syöväni täällä paljon tulisempaa ruokaa! Ruoka on monesti ihan mukavasti maustettua, mutta vain kerran on tullut se ihana fiilis mikä tulee kun syö oikein tulista ruokaa ja nenä aukaisee hanansa ja silmät vuotavat.
Olen myös lukenut ja kuullut että nepalilaiset eivät syö vasemmalla kädellä, sillä se on likainen (vessakäsi), eivät jaa ruokaansa (siis pyöritä ruokalautasiaan pöytäseurueessa maistellen) koska se (rituaalisesti) saastuttaa ruuan ym. Mutta nämä eivät ole kyllä näkyneet ainakaan toistaiseksi näkemissämme ruokailuympäristöissä. Monet paikalliset näyttävät tyytyväisenä käyttävän vasenta kättään ruokailussa apuna. Lisäksi kun kiersimme yhtenä päivänä temppeleitä vapaaehtoisporukankanssa ja menimme paikallisen kielenopettajamme johdolla ravintolaan tämä itsekin kysyi haluaisiko joku maistaa hänen momojaan ja tarjosi chilikastikkeensa saksalaiselle vapaaehtoiselle. Ilmeisesti siis nämä tavat eivät ole kovin tulenarkoja ainakaan ihan pääkaupunkialueella. Saa nähdä mikä meininki on ensi viikon kylävierailulla Lamatarissa.

Mansikkakakku

Viimeisenä asiana ennen meidän lähtöä kaukomaille halusimme tehdä vielä aika perinteikkäästi suomalaiseen kesään kuuluvan mansikkakakun. Käytimme ohjeena Vegaaniliiton sivuilta löytyvää reseptiä sillä emme ole suuria täytekakun ystäviä ja halusimme käyttää mahdollisimman perusreseptiä. Ohje oli ihan käypä vaikka vähän sitä hioisimmekin jatkossa.

Tarvitset pohjaan:

- 190 g sinistä Keijua (plus vähän vuoan voiteluun)
- 7-9 dl vehnäjauhoja
- 1,5 tl vanilliinisokeria
- 5 1/4 tl leivinjauhetta
- 3,4 dl sokeria
- 4,5 dl soija- tai kauramaitoa

Väliin ja kakun päälle tarvitset vielä:

- mansikoita
- kaksi purkkia soijakermaa
- tilkka limukkaa kostukkeeksi
- banaania tai muita marjoja, tai vaikka hilloa

Toimi näin:
Sotke pohjan kuivat ainekset keskenään sekoita sitten sormin joukkoon margariini ja kun massa on tasaista niin lopuksi soijamaito hellästi taikinamassaa käsitellen.
Voitele ja korppujauhota vuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteella alimmalla tasolla n. tunti (ohjeessa sanottiin 1 h 15 minuuttia, mutta meillä ainakin alle tuntikin olisi riittänyt). Jäähdytä jonkin aikaa ja kumoa sokeritetulle alustalle.

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt leikkaa se kolmeen osaan. Kostuta sitten hieman pohjaa, lisää haluamasi täytettä ja kermavaahtoa. Lisää toinen osa ensimmäisen päälle ja toista samat toimenpiteen. Päällimäinen osa puolestaan vain kostutetaan, lisätään kermavaahto ja koristellaan. Lopuksi nauti. Kakku on parhaimmillaan kun se on seissyt jonkin aikaa viileässä jolloin pohja on imenyt kosteutta.

Meidän tekemämme kakku oli vain vähän kostutettu, ja siksi aika kuiva joten suosittelemme kostuttamaan kakkua reilummin, ohjeessa oltiin myös kehoitettu käyttämään vehnäjauhoja yhdeksän desiä, mikä oli mielestämme turhan paljon joten vähempikin varmasti riittäisi. Tästä huomaa kun ei itse ole maailman suurin täytekakun ystävä, että kehitettävää tällä alalla olisi. Ehkä sitten kun palaamme Nepalista niin palaamme asiaan ja teemme vielä haastavamman kakun!

Tiedotus

Muutama onkin jo saattanut ihmetellä, miksi reseptejä ei ole julkaistu pitkään aikaan. Tähän on kuitenkin hyvä (teko)syy!
Vegemenun kirjoittajat ovat nimittäin innokkaasti tehneet kahdeksan tunnin työpäiviä, ja iltaisin valmistautuneet elokuun alkua varten, sillä silloin me suuntaamme reseptivihkomme kohti uusia tuulia Nepalin Kathmandussa. Lähdemme tekemään sinne opintoja ja vapaaehtoistyötä orpokotiin, joten merkinnät vähenevät, siis ainakin aiemman mittapuun mukaan. Arvaan nimittäin, ettemme malta joka viikko kirjoittaa vähän toisistaan poikkeavia paikallisen ruuan, dal bhatin, reseptejä, mutta suunnitelmissa on jatkaa jokatapauksessa kirjoittelua. Vaikka kaikki merkinnät eivät olisi puhtaasti reseptejä niin ruuan ympärillä kuitenkin pyöritään!

Toisenlaisia kokemuksia vapaaehtoistyöstä ja muista asioista Nepalista kirjoittelemme blogiin http://voluntarily-yours.blogspot.com/
Tervetuloa sinnekin!

Chilisuklaakakku (n. 10 annosta)

Tämä ohje on ilmeisesti ollut Helsingin Sanomissa 27.3.2008, itse lähinnä vain vegaanistin tämän.
Kivasta kuvasta kiitos Mariannelle!

Tarvitset:
- 150 g margariinia (+ nokare vuoan voiteluun)
- 3,5 dl sokeria
- n. 1 dl soijajauhoja
- n. 1 dl vettä
- 1 dl tummaa kaakaojauhetta
- 2,5 dl erikoisvehnäjauhoja
- 1 rkl vaniljasokeria
- 0,5 tl suolaa
- teelusikan kärjen verran tulista chiliä (vältä niitä kaupan chilimausteseoksia, joissa on joukossa valkosipulia ym. itsellä oli jotain todella tulista chilijauhetta chilikauppa.fi:stä)

Lisäksi halutessa päälle tomusokeria tms. Mielestäni marjat, etenkin puolukat, tuo kakkuun kivaa raikkautta, mutta pakastemarjat mössääntyy kakun päälle aika nopeasti.

Valmistus:
Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen, ja voitele sitten kakkuvuoka. Minä käytin irtopohjavuokaa, johon laiton leivinpaperin pohjalle, joten siitä tarvitsi rasvata vain reunat. Sulata rasva (jos on ovela, ja on uunin kestävä kippo niin käytä laita rasva sulamaan lämpiävään uuniin), ja kaada sen joukkoon sokeri ja soijajauho-vesiseos, vatkaa.
Yhdistä toisessa astiassa kuivat aineet, chilin kanssa saa olla varovainen, sillä ei ole kovin hauskaa polttaa suuta kakkua syödessä (kokemuksen syvä rintaääni....). Lisää sitten ne siivilän läpi taikinaan, sekoita. Kaada sitten taikina vuokaan, ja paista 20 minuuttia. Kakku saa jäädä sisältä kosteaksi.
Kakun jäähdyttyä kippaa se tarjoiluastiaan, ja sirota päälle tomusokeria.

Banaanikeksikookosjäätelö (8 annosta)

Herkkujen herkku tämä(kin) jäätelö! Itsetehdyssä jäätelössä on se ehdoton etu, että saa tehdä juuri niin ihastuttavan hullunkurisia maku- yhdistelmiä kuin haluaa ja laittaa niin paljon makua kuin haluaa, toisin kuin kaupan jäätelöissä, missä monesti sitä täytemakua on vain nokare.
Herkullisesta kuvasta kiitos kämppiksellemme Mariannelle.

Tarvitset:
- 2 prk soijakermaa (yhteensä 4 dl)
- 1 prk kookoskermaa
- 3-4 banaania (mahdollisimman kypsiä)
- 100 g kaurakeksejä

Sitten toimintaan:
Vatkaa kylmettyneet kermat vaahdoksi. Muussaa joukkoon banaanit ja murskaa myös keksit joukkoon pieniksi paloiksi.
Sekoita ja kaada rasiaan, pakasta. Muista ottaa jäätelö sulamaan ajoissa ennen nauttimista, sillä suoraan pakastimesta ottaessa se on liian jähmeää annosteltaviksi.